Merellisessa maisemassa, jossa tätä nykyä asun, on yksi haitta
(tämä ei ole sääpäivitys): äänet kuuluvat kirkkaasti hiukan kauempaakin. Niin
kuin nyt prätkällä kaahailu tänä kesänä – melu on alkanut osapuilleen
iltauutisten aikaan JOKA AINUT perjantai ja lauantai ja jatkunut liki puolen
yön. Jossain vaiheessa karting-radan äänimaisema omassa olohuoneessa alkaa
ottaa aivoon. Asiaan. Tänään istuin parvekkeella leppoisassa syyskuun
ilta-auringossa ja luin kirjaa (Ei parempaa ystävää, pelottavampaa vihollista kuin Jim Mattis), kun kaahailu
alkoi taas. Päätin tehdä asialle jotain enkä vain kirjoittaa Facebookiin.
Hyppäsin pyörän selkään ja poljin entisen öljysataman alueelle, jota teinit
(niin luulin) käyttävät kilparatana.
Puolivalmiilla asuinalueella oli hiljaista ja yllättävän
kaunista. Ei näkynyt kaahailijoita. Aloin ottaa kuvia auringonlaskusta,
kaupungista lahden takana ja Suomenlinnasta. Olin taantunut tyypillisen
someopaatin tasolle, autuaasti unohtanut alkuperäisen syyni olla siellä, kun
mäennyppylän takaa kuului miesääniä. Vieläkään ei välähtänyt. Vasta kun
polkaisin pyörän liikkeeseen, kotia kohden, ja sorakumpareen takaa tuli
näkyviin piiloon pysäköity sininen Toyota avolava, ymmärsin.
Auton ympärillä hääri ainakin kaksi keski-ikäistä äijää. Sain
sen vaikutelman, että jossain lymyili myös kolmas. Auton lavalla seisoi uuden
näköinen, yhä lämmin (mistä veto?), juuri kotimatkaa varten kyytiin talutettu
(hei Hopea) Harley Davidson -moottoripyörä.
(Jos lukija on sattumoisin nähnyt Coen-veljesten elokuvan
Menetetty maa tai, mikä parempaa, lukenut Cormac McCarthyn kirjoja, hän saattaa
kuvitella tunteen, joka vakuutti minulle, että tämä kohtaus oli niin NÄHTY.)
Viivytin lähtöä. Otin rannasta vielä yhden valokuvan muodon vuoksi
(ohessa). Katsoin pahasti äijäporukkaa. Kuski katsoi takaisin. Hänellä oli
hartioille ulottuva, tummanruskea tukka. Kun viimein olin oikeasti lähdössä,
asvaltilla tuli vastaan toinen Harrikka. Oliko sen ajaja toiminut vahtina,
ollut kytiksellä virkavallan varuilta? Samapa tuo. Rekisterinumerot on
tallessa. Mattis ei unohda eikä anna anteeksi, ikuna.
