Braining Homs: 1.6.2014

14.6.2014

The Patriot ACT

Sen perusteella, mitä luin tänään, olen saanut kunnian edustaa pahamaineista homojen salaliittoa. Ainakin, mikäli uskomme Facebookia. Ja kuka ei uskoisi? Facebook on RT vihreän arvoliberaalin valeasussa.

https://www.facebook.com/matti.paasio/posts/860588277289105

$

Based on what I read today, I've been granted an honorary lifelong membership in the notorious global gay conspiracy. According to Mark Putin, at least. I mean, Vladimir Zuckerberg... you know. The one who heads that branch of RT dressed as a young urban chick killer. Or yuck.

€

Olen otettu! Kiitos kiitos kiitos.

Haluan vastata kohteliaisuuteen ja paljastaa suunnitelman Venäjän presidentin eläkepäivien varalle. Mitä pikku kaverille tehdään, kun hänet on syösty vallasta?

Ehdotus on seuraava. Lasketaan Putin Pietarin likaviemäriin, missä hän saa rauhassa elää sen rottalauman parissa, joiden rintamalinjat hän hylkäsi kun alun perin maan päälle karkasi.

$

I feel so humble. Thank you, thank you -- thanks.

I want to return the favor by offering a suggestion of what to do with the Russian president once he's been forced to flee Moscow even faster than Yanukovych ran from the angry folks of Maidan.

(You'll have to use the Dada Button Translator decyphering that last paragraph, though. I'm too stupid and the phone too tired to do it all by ourselves. Or maybe we are just so chickenshit; we don't DARE to put it in English.)

-- Let's lower Putin into the sewers of St. Petersburg to live at peace with the rats whose ranks he so cowardly deserted before appearing on the face of the earth in the first place.

Yes. That's what I'd call PATRIOTIC.

http://www.kertomus.fi/a-h/cbgb/c-teksti/

Erämaan hutsu

Pirulta mä tuen saan

Pirulta mä tuen saan,

tätä maata hän rakastaa,

muuttaa jälleen muotoaan –

hyvää jaksaa odottaa.

Ei se ole satua,

käy katulamput kaasulla,

pimeys, pakkanenkin naurattaa,

kun saadaan uusi yya.

Sotaan on vain yksi syy:

julmuus, tyhmyys tiivistyy

kun orjakansa yhdistyy

palvelemaan mammonaa.

Joskus mietin

mihin menin mukaan.
Joskus toivon

ettei mua tuntis kukaan.

Joskus kuulen sanat

“mä uskon isäntääni”,

ja mua kylmää

ikiroudan ääni.

Pirulta mä tuen saan,

hän kyräilyä rakastaa,

ja kansa pystyyn ponnahtaa:

“Me on tultu tänne vihaamaan.”

Sama ketä syytetään,

kun sana pannaan kiertämään,

ei niitä tunne äitikään

ja jokainen on syyllinen.

Katso pois, katso pois,

parempi kun katsot pois.

Vaikka sanani mun kultaa ois,

mitä teen, siitä vaikenen.

Joskus mietin

mihin mentiin mukaan,

joskus voisin

pyytää anteeks teiltä.

Joskus mä en nää

puita, saati metsää

liekeiltä,

liekeiltä.

Pirulta mä tuen saan,

tätä maata hän rakastaa,

meitä gallupit suitsuttaa,

muut kaatuu tähän kampanjaan.

Pirulta mä tuen saan.

Pirulta mä tuen saan.^{^[1]}

^{^[1]} Teksti on käännös Jason Isbellin kappaleesta The Devil Is My Running Mate, joka löytyy levyltä Sirens of the Ditch (2007).

"The Devil Is My Running Mate" by Jason Isbell from the album Sirens of the Ditch (2007)
w/ Finnish lyrics.

Pienet ystävät

Sonja oli vannoutunut turkistarhauksen puolestapuhuja. Hänen mielestään häkkeihin ahdetut ketut olisi saanut vapauttaa ja sulloa tilalle ihmisiä. Mieluiten lapsia – näillä oli vielä toivoa. Aikuiset voitiin johdattaa suoraan soraharjulle kaivamaan kuoppaa.

Sonja piti seurakunnan kerhoa lapsille, jotka kukoistivat kotihoidossa. Hän todisti päivästä toiseen, kuinka vanhemmat valmensivat ainokaisistaan maailmanluokan hirviöitä. Lapset olivat valtakuntansa superjulkkiksia – jokaista sohaisua ihasteltiin loputtomiin, jokainen älähdys käynnisti päättymättömän lepyttely- ja lohdutusoperaation – ja kun kaksi tähteä laitettiin samaan tilaan (oli äiti tai isä paikalla tai ei), ne yrittivät repiä toisensa kappaleiksi. Eikä kukaan hennonut estää. Paitsi Sonja: hänen tehtävänsä oli heikentää lasten itsetuntoa.

Kun Sonja vapaa-aikana kohtasi itseensä uskovia ihmisiä, hänellä oli paha tapa yrittää samaa. Hän uskoi, että reaktio tuli selkäytimestä. Hän ei voinut sille mitään, yhtä vähän kuin lapset saattoivat oma-aloitteisesti muuttaa käytöstään. Siinä mielessä Michael Patton, kaunis amerikkalainen, oli täydellinen vastavoima Sonjalle: jin hänen jungilleen. Vai menikö se toisin päin.

Alku: ks. "Jenkki"

9.6.2014

Jenkki

Kuollutta ei voi tappaa, mutta yrittänyttä ei laiteta. - Mark Lanegan

Sonja oli kahden vaiheilla. Hän oli saattanut tavata unelmiensa miehen, kauniin jenkin, joka teki eroa savolaisesta vaimostaan. Ero oli kuulemma lopullinen ja sattui senkin takia, että pariskunnalla oli poika, yhteinen ilmeisesti. Tai niin Mike väitti – että ero astuisi voimaan “näinä päivinä” – mutta Sonja oli oppinut puremaan hammasta, kun kuuli näitä viestejä. Ne olivat kuin herkullisen hauen ruodot. Sonja poimi ne sivistyneesti suupielestä ja siirsi syrjään kuin pelon tunteen pahimmassa hädässä. Sen aika tulisi vielä. Hän toisti mielessään päivälehden viisauksia. Tulevaisuus näyttää. Historiankirjoittajat... Syntymästä asti vuodet, pahimmillaan viikot, kuukaudet, olivat takoneet Sonjan luiseen päähän läksyä, että puheiden ja tekojen väliin repesi railo, kun miehet olivat äänessä. Varsinkin kun he lässyttivät naiselle ja eritoten hänelle.

Loistiko se hänen kasvoiltaan? Tulkaa, kusettakaa!

Siihen rotkoon kun putosi, saattoi kevyesti matkata maan keskipisteeseen, todelliseen pätsiin saakka. Eikä kukaan tullut pelastamaan, ei syntynyt mediatapahtumaa, ketään ei kiinnostanut vaikka olisit virunut siellä elämäsi ehtooseen saakka. Niin kuin saattoi hyvin tapahtua. Tämä oli totista leikkiä. Jokainen kaivoi kuoppansa itse viime kädessä. Sinisilmäisyyttään, typeryyttään – aivan sama, miksi. Sieltä oli kömmittävä itse ylös, joka ainoa kerta. Ennen viimeistä, Sonja hymyili sisään päin.

Englannin kielessä oli sanonta, ohje, miten miesten puheisiin suhtautua.

Nautitaan suolan kera.

Sonja sulatteli suolakiteitä kielensä päällä viikkokaudet. Se oli hänen sukanvartensa, hän selitti Jumalalle (joka ei ikinä vastannut), vakuutus sen varalta, että kaikki menisi päin helvettiä niin kuin aina yleensä kävi. Näin hän sai pitää mielenterveytensä, toivottavasti, vaikka päätyisikin suolakaivoksille Kroatian saaristoon. Tuskin nyt mihinkään niin kuvaukselliseen paikkaan. Se vain oli ainoa maailmankolkka, missä hän muisti kuulleensa, missä saattoi olla suolakaivoksia.

Saatiinko suolaa ylipäätään kaivoksista? Se ei liene lopputuloksen kannalta olennaista. Suolaa tarvittiin, hän tarvitsi sitä, ilman suolaa ei ollut elämää.