Stay! Or don't...

For fresh fruit, go to mattipaasio.com

8.9.2018

Mitä McCarthy tarkoittaa



Merellisessa maisemassa, jossa tätä nykyä asun, on yksi haitta (tämä ei ole sääpäivitys): äänet kuuluvat kirkkaasti hiukan kauempaakin. Niin kuin nyt prätkällä kaahailu tänä kesänä  melu on alkanut osapuilleen iltauutisten aikaan JOKA AINUT perjantai ja lauantai ja jatkunut liki puolen yön. Jossain vaiheessa karting-radan äänimaisema omassa olohuoneessa alkaa ottaa aivoon. Asiaan. Tänään istuin parvekkeella leppoisassa syyskuun ilta-auringossa ja luin kirjaa (Ei parempaa ystävää, pelottavampaa vihollista kuin Jim Mattis), kun kaahailu alkoi taas. Päätin tehdä asialle jotain enkä vain kirjoittaa Facebookiin. Hyppäsin pyörän selkään ja poljin entisen öljysataman alueelle, jota teinit (niin luulin) käyttävät kilparatana.



[Tämä kirjoitus on luettavissa myös Facebookissa, jonne läiskäisin sen heti tapahtumapäivänä.]

Puolivalmiilla asuinalueella oli hiljaista ja yllättävän kaunista. Ei näkynyt kaahailijoita. Aloin ottaa kuvia auringonlaskusta, kaupungista lahden takana ja Suomenlinnasta. Olin taantunut tyypillisen someopaatin tasolle, autuaasti unohtanut alkuperäisen syyni olla siellä, kun mäennyppylän takaa kuului miesääniä. Vieläkään ei välähtänyt. Vasta kun polkaisin pyörän liikkeeseen, kotia kohden, ja sorakumpareen takaa tuli näkyviin piiloon pysäköity sininen Toyota avolava, ymmärsin.

Auton ympärillä hääri ainakin kaksi keski-ikäistä äijää. Sain sen vaikutelman, että jossain lymyili myös kolmas. Auton lavalla seisoi uuden näköinen, yhä lämmin (mistä veto?), juuri kotimatkaa varten kyytiin talutettu (hei Hopea) Harley Davidson -moottoripyörä.

(Jos lukija on sattumoisin nähnyt Coen-veljesten elokuvan Menetetty maa tai, mikä parempaa, lukenut Cormac McCarthyn kirjoja, hän saattaa kuvitella tunteen, joka vakuutti minulle, että tämä kohtaus oli niin NÄHTY.)

Viivytin lähtöä. Otin rannasta vielä yhden valokuvan muodon vuoksi (ohessa). Katsoin pahasti äijäporukkaa. Kuski katsoi takaisin. Hänellä oli hartioille ulottuva, tummanruskea tukka. Kun viimein olin oikeasti lähdössä, asvaltilla tuli vastaan toinen Harrikka. Oliko sen ajaja toiminut vahtina, ollut kytiksellä virkavallan varuilta? Samapa tuo. Rekisterinumerot on tallessa. Mattis ei unohda eikä anna anteeksi, ikuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti