Rantanen vs. Kelly

Kansalaiset!

Terroristit Bill Ayers ja Bernardine Dohrn saapuvat Suomeen torstaina 11.5.2017.

Pieni mielenilmaus ei olisi pahitteeksi. Kansalaisvelvollisuutemme on osoittaa, että vasemmistonatsit eivät ole tervetulleita Espoon elokuvafestivaaleille eivätkä muutenkaan. Vähintä mitä voimme tehdä, on heittä pariskuntaa mädillä tomaateilla ja kananmunilla.

Seuraavassa aiheeseen liittyvä katkelma teoksesta Ajatko aktivistiksi.

Älä tee sitä, rättimainos varoittaa. Vihollisen viesti tulee kääntää nurin, sen todellinen sisältö härnätä esiin. Mutta maineikas kultainen vasikka, LSD-guru Timothy Leary kehottaa hänkin heittämään sikseen. Ihmisen ainut tehtävä on sulautua Kosmokseen, eikä hippi-isä tässä kehota valtaamaan kulttuuriravintolaa. Herää jo, kapakka ei ole koko maailma. Kukaan ei sinua niistä pöydistä hae, paitsi poliisi ja noutaja ja ehkä Mefistofiilis.

Tämä teksti on RAAKILE. Lopullisen version löydät kirjasta.

Riistäjä ja anti-imperialisti sanovat siis samaa. Missä on erotuomari Rantanen, missä Chomsky? Jotain hämärää on tekeillä, silti profeetta ja tämän torvi ovat jääräpäisesti vaiti. Jos ei tämä ole salaliitto, vieläpä kevään ensimmäinen, lupaan liittyä muslimiveljeskuntaan.

Aiot aktivistiksi. Oletan niin, muuten et olisi tässä. Hyvä... mutta aktivismi ei yksin riitä, enää. Lisäksi on oltava Delfoin oraakkeli, nykyajan Nostradada, täytyy osata ennustaa ja vieläpä oikein. Kuka käärii toimistasi välilliset, kuka välittömät voitot? Kenen pussiin uhosi pelaa?

Tutki itseäsi. Mieti, haetko huomiota vai oikeinko tosissaan vaadit maailman taipuvan tahtoosi.

Otetaan esimerkki. 1970-luvun amerikkalaiset aktivistit (ryhmät kuten Weatherman ja Symbionese Liberation Army) räjäyttivät pommeja ja ampuivat poliiseja, koska... no hei, olivat niin yksin. He kaipasivat kuulijaa, toivoivat että joku jossain ottaisi heidätkin vakavasti. Siksi he sylkivät julkilausumiaan iskujen jälkeen, niitä ennen ja vaikkei iskusta ollut hajuakaan, kuin uhmaikäinen tulostin. Uran käännyttyä laskuun tietyt Sääennustajan jäsenet – Voima-lehden suosima Suomen-vieras Bill Ayers ja tämän myötäilijät – totesivat itsekin, että pomminheittely oli pelkkä PR-temppu. Iskujen tavoitteena oli kiinnittää kansakunnan huomio itse asiaan, porukan kirjallisiin saavutuksiin. (Ai mitäkö niissä sanottiin? Sitä samaa, mollattiin poliisia ja armeijaa. Jos aihe kiinnostaa, löydät kaiken tietämisen arvoisen Bryan Burroughin ensyklopediasta Days of Rage.)

Jos väkivalta oli kerran mainosta, olisiko iskut voinut tässä vaiheessa lopettaa? Ennustajien brändi tunnettiin jo kautta maan. Vastaus on ilmeinen. Ainoastaan pommit pitivät ryhmän nimeä esillä. Heillä ei ollut enää varaa luopua niistä. Ja mitä mainoskanavaan tuli, terrorismi soi tuotteelle tuhatverroin näkyvyyttä ja kuuluvuutta verrattuna perinteisiin hiljaisen tiedon väyliin, kuten mielenosoituksiin, haastatteluihin ja pop up -tempauksiin, joita tuolloin kutsuttiin happeningeiksi. Hei, hyväntahtoinen internet – ketä se kiinnostaisi?

Ei ketään, aivan. Edeltävästä nousee kaksi kysymystä: (1) Olivatko ”hirvittävät huussin räjäyttäjät” (FBI:n lempinimi ennustajille) lauma harrastajakirjoittajia, jotka olivat vain eksyneet ja pahasti? (2) Miten on itsesi laita? Haluatko kirjailijaksi?

Tässä tulevat vastaukset: (1) kyllä ja (2) sinun kai se pitäisi tietää... eikö?

Jos vastaat kyllä, aiot alkaa tekijäksi, saanko pyytää, lopeta heti. Vielä ei ole myöhäistä perääntyä. Ei maksa vaivaa, usko pois. Siihen asti kun sanataiteessa järjestetään jotain X-Factoria muistuttavaa, pitäkööt paskansa, oikeesti.

Jos haluat tähdeksi keinolla millä hyvänsä, tilanne on toinen, terrorismi varteenotettava koulutuspolku. Ajattele nyt Bostonin maratonin pommi-iskuista kuolemaantuomittua Dzokhar Tsarnajevia. Hän pääsi Rolling Stone -lehden kanteen. Hänestä tuli kapinallisten tyttöjen ja poikien märkä uni. Jaharin maailma, kannessa luki. (Jahar on tyypin etunimen jenkkiversio, niinkö JJ... Jacobs.)

Kelaa. Susta tehdään kansijuttu lehteen, joka on entinen alakulttuurin äänitorvi. Ja sen jutun mukaan sulla on aivan ikioma maailma.

Maailma on sinun.

Näiden mahdollisuuksien edessä on käsittämätöntä, että suuri enemmistö jää mieluummin kotiin illan elokuvan ja bulimian pauloihin. Vaikka voi kai siinäkin lajissa nousta mestariksi. Sen kun loikkaat metatasolle. Mikä sen tv-ohjelman nimi onkaan, Uusavuttomat?[1]

Tyydy enempään

Suuri yleisö istuu kuskin paikalla aktivismi – terrorismin Dakar – Pariisi -rallissa, niin oudolta kuin ajatus ensi alkuun kuulostaakin.

Suoran toiminnan sanansaattaja ja väkivallan apostoli taistelevat molemmat kartanlukijan paikasta kärkikaartin autossa. Ne tappelevat sijasta hiljaisen enemmistön sydämessä ja korvien välissä (toivoen vailla toivoa, että heille on tilaa). Aktivisti ja terroristi houkuttelevat äkisti kyllästyvää kansaa puolelleen suurin puhein ja teoin, jotka harvoin kestävät lähempää tarkastelua.

Teot säilyvät aikain saatossa tuskin koskaan, puheet hiukan harvemmin. Kuka olisi kuullut ex-ennustaja Bill Ayersista, jollei iki-ihana Megyn Kelly[2] olisi hiillostanut häntä Fox-kanavan haastattelussa? Oletko nähnyt, kuinka varhaiskasvatustieteen professori kiemurtaa[3]? Eikä Ayersin tulenarasta menneisyydestä olisi piitattu tämänkään vertaa, ellei lieroa olisi kytketty kautta rantain presidenttiehdokas Obamaan.

Maine katoaa, puheet unohtuvat. Vain hirmutöiden muisto elää.

Vaan entä jos olisi toisin päin? Jos aktivistin puheet olisivat pahoja ja teot jaloja?

Miten edistyksen soihdunkantajat siihen suhtautuisivat?

Antakaahan kun kerron.

ISISin edeltäjä Irakin al-Qaida teki kaiken väärin. Sen ensisijaisia uhreja olivat shiiamuslimit, mutta sunnitkin kelpasivat Moolokin kitaan. Vasta kolmas kohde järjestön listalla olivat maan miehittäjät, länsiliittouman sotilaat.

Irakin al-Qaidaa johti ikääntynyt nuorisorikollinen Jordanista, Abu Musab al-Zarqawi. Hän aloitti omakätisesti videolle tallennetut kurkunleikkaamiset. Länsiliittouma puhui ennen pitkää paikalliset heimot puolelleen ja nujersi terroristit. Tässä suostuttelussa liittouman asiaa ajoi parhaiten Zarqawi itse. Osama bin Ladenkin hytisi inhosta, kun šeikki Abu Musabista oli puhe.

No, 5 – 7 vuotta kului, ja käärmeenpesästä pulpahti muna, jota koristi uusi rimpsu arabiaa. Irakin ja Syyrian islamilainen valtio (ISIS) oli syntynyt, ja sitä johti uskontotieteen kandi Abu Bakr al-Baghdadi. Pian ajankohtaisohjelmien asiantuntijat vertasivat tuskissaan alueen terrorismia Hydraan – antiikin hirviöön, jolla on käärmeen vartalo yhdeksän päätä.

Joka kerta kun pään leikkaa irti, tilalle kasvaa kaksi uutta.

Johda siinä sitten vapaata maailmaa, yritä irrottautua sodasta.

Näyttää nimittäin, ettei terroristi koskaan opi.

Näyttää väärin. Joku on ottanut opikseen ja tehnyt välirikon Bagdadin kanssa jo aikaa sitten Jos harrastaisin vedonlyöntiä, laittaisin rahani likoon juuri tämän porukan puolesta, eettisistä syistä ennen muuta.

Uutisvirran marginaalissa tapahtuu vaikka mitä mielenkiintoista. Täällä hämärän rajamailla ankeinkin meno on innostavampaa kuin se kaikkein paras, mitä aikuisviihteellä tarjota.

Harrasta Lähi-itää, älä pornoa. Tuomas, kuuletko?

Asiasta toiseen: se on Weatherman, yksikössä. Nimi on ideologiassa uitettu ja seksistinen, tiedän. Sen takia se vaihdettiinkin. Syntyi The Weather Underground, ja sen iskuissa kuoli ainakin yksi poliisi, toisin kuin jutussasi väität[4].

Uhrin nimi oli Brian McDonnell. Häneltä jäi vaimo ja kaksi lasta. Toivokaamme, Tuomas, sinun vuoksesi, että McDonnell saa levätä rauhassa. Herääminen on kauhean vaikeaa, jos on kaiken yötä leikkinyt hippaa kuolleiden kanssa.

Ehkä vaimo ja lapsetkin ovat päässeet elämässä eteenpäin.

Mikäli itse olet päässyt tähän asti, voit jo huokaista. Pahin on ohi. Sinut on hyväksytty avantgarden erikoisjoukkojen eliittiporukkaan. Olet miltei valmis: kahlaat enää sata sivua, sitten voit mennä tenttiin. Vastaat omatuntosi esittämiin kysymyksiin ja vannot valan. Lupaat käyttäväsi opittuja taitoja yksin puolustustaisteluun ja olet vapaa.

Runoilijan sanoin:

oi olet vapaa

minne tahansa menemään,

olet harvinaisen vapaa: vain

nopeutesi määrätään.

Antoisaa elokuvailtaa. Ikuiset liittolaiset[5] on muuten järkyttävintä saastaa, mitä Hollywood on koskaan suoltanut. Se leffa jos mikä on rappiotaidetta.

Pannaan palamaan.

---

[1] Kirjoittaja tarkoittaa Sohvaperunoita.

[2] https://www.youtube.com/watch?v=9i-Lkq1btP0

[3] https://youtu.be/53R8ky14VKA

[4] Tuomas Rantanen: Sääennustajien testamentti (linkki). Voima 4/2017, s. 60.

[5] The Company You Keep, ohjaus Robert Redford.

Siritsa pitsa sex

Kiipesin kesämökin ullakolle, sinne mistä muurahaiset tulevat. Myös ampiaiset asuivat katonrajassa. Totesin sen, kun ehdin laskea herhiläisten savimajoja ainakin kuusi oviaukon ylä- ja sisäpuolelta. Osa niistä saattoi olla autioita. Yksi varmasti oli asuttu. Niskani olisi alle kymmenen sentin päässä pesästä, kun ryömisin sisään.

Kukaan ei käynyt kimppuuni menomatkalla. Kuvotti kuitenkin niin, kun konttasin pehmusteiden päällä, etten muistanut huudella Osaman perään.

Olin ollut alkuun innoissani operaatiosta. Saisin leikkiä suurta suosikkiani, ensimmäistä aidosti tasa-arvoista toimintaelokuvaa Zero Dark Thirty. Sain äidiltä siniset haalarit ja hengityssuojaimen. Reisitaskussani pullotti Raid-sumute.

Sitten näin ampiaisten asemat, ja elokuva unohtui. Inho tuuppasi sen tylysti tieltä pois.

Etenin ullakolla. Olin varma, että herättäisin jonkin, joka uinui eristeiden alla: käärmeen, metsäkanan, lepakkoyhdyskunnan. Elukat sinällään eivät iljettäneet, vaan ajatus siitä, että koskisimme toisiimme - vaikka vain vuorivillan läpi.

Ennen kuin kiipesin katonrajaan olin nähnyt auringossa rantakäärmeen. Egoni oli autuaana unohtanut asian. Joku minussa muisti erityisesti matelijan keltaiset korvaläpät, joista sen tiesi vaarattomaksi. Näin läiskät suunnilleen samalla hetkellä, kun käärme katosi talon alle.

Millaisen trauman olisin saanut, jos käärme olisi ollut kokomusta?

Tässä kulki Mogadishun jakaja, raja perinteisen rauhanturvaamisen ja rauhaan pakottamisen välillä. Astuin kevein mielin sen yli. Vastapuoli olisi kuolleena aika lailla hissun kissun. Päästin sarjat Raidia lattian rajaan. Isä huuteli tikkaiden juurelta kääntymään takaisin. En saanut tuntumaa viholliseen myöskään paluumatkalla. En pudonnut tikkailta. Onnittelin itseäni hyvin tehdystä työstä.

Melko pian operaatio osoittautui sudeksi. Muurahaiset jatkoivat iskujaan tuvan puolelle entistä innokkaampina. Ne olivat röyhkeämpiä, kookkaampia kuin äsken. Lisäksi ne olivat sisuuntuessaan kasvattaneet siivet.

Palauduin taistelusta kuistin rottinkisohvalla. Kuuntelin, kun laineet lipoivat rannan kiviä. Kissa uinui jalkopäässä. Tiirat juttelivat. Luin kirjaa kansanrintamasta. Tuon lähemmäs taivasta ei mielikuvitukseni pääse.

Puhelin ilmoitti saapuneesta viestistä. Eikä se ollut mikä tahansa viesti, vaan multimedia. Halusinko avata kuvan? No, luulin tuntevani lähettäjän.

Hän oli lähettänyt kuvan veltosta vehkeestään.

Kun näen kännykällä otettuja, eroottisiksi uskottuja kuvia, mielessäni vilahtaa usein vaihtoehtoinen kavalkadi. Ruutuja murhapaikoilta, raadollisia väläyksiä ihmislihasta, jonka elämä oli jättänyt. Jos olisin oikea taiteilija, laittaisin poliisin kuvamateriaalin ja amatööripornon näytille rinta rinnan. Kriitikot voisivat kertoa, miten kuvat erosivat toisistaan, kumpi lajityyppi yhä eli.

En jaksanut suuttua viestistä. En taatusti ollut ainoa, joka sen oli saanut. Temppu alkoi askarruttaa sikäli, miten se valotti tekijänsä  psykologista profiilia.

Kuvitteliko Sami (kutsumme häntä Samiksi), että hänen taltiointinsa kiihotti jotakuta? Jos kuvitteli, niin ketä? En tuntenut ainuttakaan naista, joka olisi niin epätoivon riivaama, että jaksaisi innostua näistä ankeista omakuvista. 

Johtopäätös: miehet tekivät niitä toisilleen. Sitten kainous iski, taitelija ajatteli mainettaan. Hän ei ollut homo ja todisti sen heti, lähetti luomuksensa viidelle naiselle, jotka ensimmäisenä tulivat mieleen ja joiden numerot hänellä oli. Sen pituinen se. Muurahaiset tyhjensivät seuraavan kohteen.

Me pakenimme mantereelle.

Sisäänkäynti heimoalueille näkyy
sähköjohdon alla
vasemmalla.

Armed Opposition in Syria - Updated, Illustrated

The latest twist in this story, which is a lot easier to understand (yet way more gory) than a Dostoevsky novel, is explained by my hero Michael D. Weiss here. I recommend some basic training before going there, though. Read my piece, and you'll be cool to join any of the opposition groups you choose. It seems you'll have to choose, though... you'll see. Let's move on. 

My map below depicts only the armed opposition, mind. A guide to the more complicated political mess is available here. I couldn't fathom any of it, every party is called coalition this or that, and so forth. Compared to that, the scene below is delightful in its simplicity.

Peace is a coffee stain,
and poetry, a dishwater blonde.

As a summary, there are three groups, two of which are al-Qaeda. Let's start with the one that isn't: FSA. 

Free Syrian Army — "the moderates" in the bleeding heart lingo — is lead by a 30-man Supreme Military Command (SMC), headed, in turn, by General Salim Idris. FSA has declared war against the latest arrival in the opposition army business, Islamic State of Iraq and Syria (or the Levant)*. ISIS had murdered FSA soldiers before, and the last straw came, when they shot one of the FSA's chosen 30, Kamal Hamami, also known by his nom de guerre Abu Basir al-Ladkani... or al-Jeblawi... or Abu Bassir. The Abu part, meaning "son of" seems right, anyway. The killing took place on Thursday, 11 July in Latakia.

ISIS has been very busy lately, trying to take over the other al-Qaeda affiliated group, Jabhat al-Nusra, or The Nusra Front. This is the original jihadist group in Syria. The CEO of al-Qaeda, Ayman al-Zawahiri, told ISIS you can't do that. Jabhat al-Nusra was there first. You stay in Iraq, do a little fighting in Syria, but behave. The head of ISIS, Abu Bakr al-Baghdadi, told al-Zawahiri to go fuck himself. Using numerous Arabic words in saying it, but, basically, that was the message. I wonder if that would have happened, when Osama bin Laden was still in charge**.



ISIS is hated among the civilians for the atrocities it has committed against them — the most famous being the murder of the 14-year-old coffee-seller in Aleppo (a fragment of the story here, told by author and war junkie Anthony Loyd).


Jabhat al-Nusra has been losing members, as its fighters join the ISIS. Still, the ruling of the presiding Champion in Terrorism, al-Zawahiri, was in their favor, although ISIS couldn't care less. The two jihadist groups have already locked horns over some flour. Yes, the stuff that bread is made of.



We'll see if they start fighting for real with each other. Jabhat 

al Nusra, lead by Abu Mohammed al-Jawlani (or al-Golani) is 

often referred to as the most effective opposition army in battle.

But they want to have their their Caliphate and eat the infidels

(no pun intended)

and the rogue jihadists, too.

Shit. Hubert Selby Jr has NO place in this story! Does he?

It appears that Bashar al-Assad is able to have phone sex with Vladimir Putin yet a while longer.

________
*) The Levant mens roughly the same as the greater Syria. The abbreviation gets all fucked up, if you use that word: it should be ISIL instead of ISIS. So, clarity before poetry... And they are at war with FSA. Don't take my word on According to Associated Press, anyway: http://bigstory.ap.org/article/syrian-rebels-al-qaida-fighters-battle-aleppo   

**) Then again, bin Laden also had problems with his followers in Iraq:

In November 2005, as bin Laden was settling into his new life at the Abbottabad compound, Rahman wrote a seven-page letter to the leader of al-Qaeda in Iraq, the astonishingly cruel Abu Musab al-Zarqawi, who had made a habit of personally beheading his hostages and videotaping the results for global distribution on the Internet. Rahman's letter, which clearly reflected the views of bin Laden, was a polite but blistering critique of Zarqawi, who had recently directed suicide bombings at American hotels in Amman, Jordan, that had killed sixty people, almost all of them Jordanian civilians attending a wedding. The bombings had severely tarnished al-Qaeda's image in the Arab world and came on top of Zarqawi's indiscriminate slaughter of any Muslim who didn't precisely share his views. Like a dissatisfied boss delivering a performance review, Rahman told Zarqawi that he should henceforth follow instructions from bin Laden and cease counterproductive operations such as the hotel bombings in Jordan.

When Zarqawi was killed in an American air strike six months later, bin Laden's subsequent public statements of admiration for him were only because Zarqawi had taken the fight to the Americans in Iraq in a manner that bin Laden himself could only dream of. Privately, bin Laden was worried that Zarqawi had grievously harmed the al-Qaeda brand, and in October 2007, al-Qaeda's leader even issued an unprecedented public apology for his followers in Iraq, scolding them for "fanaticism." 

Peter L. Bergen, Manhunt: The Ten-Year Search for bin Laden from 9/11 to Abbottabad. Broadway Paperbacks, New York 2012, p. 139. Emphasis added.

And now those fellas are in Syria. 

The situation on the ground doesn't look too promising.

The West could do something, however, to the situation in the Skies. 

More on the subject (and a third way to spell al-Nusra's leader's name) here.