Höpö-8

Lähetystulia Limbomaassa

Hiekkaranta aikaisin aamulla. Roberto Bolaño makaa mahallaan. Hän näyttää olevan unessa. Lokkien ja aaltojen ääniä. Äkkiä nainen kirkuu jonkin matkan päässä. Kamppailun ääniä, auton ovi läimähtää kiinni, juoksuaskelia, toinen ovi läimähtää, auto kaasuttaa paikalta. Tauko. Bolaño hätkähtää, nostaa päänsä.

BOLAÑO: Misää mää ole?

Patti Smith tulee. Hänellä on kädessään punainen ruusu käärittynä sellofaaniin, toisessa kädessä läpinäkyvä muovikassi, joita saa lentokenttien verovapaista myymälöistä. Kassissa Bolañon romaani 2666 ja hammastahnaputkilo.

SMITH (pysähtyy): Jehna. Voi jehna.

BOLAÑO: Anteeks… Osaisit sä kertoo, misä mää olen?

SMITH: Dasangoil. Sää ole... Sun piti olla.

BOLAÑO: Höpö-eit.

SMITH: Tä?

BOLAÑO: Ei mitään. Paikka josta sä puhuit on Höpö-eit nimeltään. Tää ei ole Höpö-eit. Kai mä ny sen, sen verran tiedän. Mä asun siellä. Tää ei ole se.

SMITH: Onhan.

BOLAÑO: Ei.

SMITH: On!

BOLAÑO: Ei.

SMITH: Me voitais jatkaa näin ad infinitum, joten eiks oo parempi että myönnät vaan nyt. Blanes Beach.

BOLAÑO: Blah-nays. Ei ole.

SMITH: No, mitä välii? Sun piti olla kuollu!

BOLAÑO: Ai? Olenko mä?

SMITH: Noh…

BOLAÑO: Sä. Sä tulit just, eikö vaan?

SMITH: Joo. Joo. Lentokentältä.

BOLAÑO: Just.

SMITH: Sun takia!

BOLAÑO: Hä?

SMITH: Sua varten… ei. Sun vuoksi, nähdäkseni sut. Ei, sä oot kuollu. Niin mä luulin.

BOLAÑO: Oonko mää?

SMITH: Mä nään varmaan unta. Mä halusin vaan nähdä ne kadut, ne kahvilat, sun asunnon…

BOLAÑO: Sun on…

SMITH: … tuolin jolla sä istuit. Ja mä tapasin sut!

BOLAÑO: Hei haloo.

SMITH: Sä oot suurin ja mahtavin mut pitkässä listassa. Ja se on pitkä!

BOLAÑO: Ja mahtava, epäilemättä.

Smith polvistuu hiekkaan. Hän ottaa takkinsa taskusta kynän, kirjan kassista, tarjoaa näitä Bolañolle.

SMITH: Saanks mä sun nimmarin? Jooko?

Bolaño tarttuu kynään vaistomaisesti, epäröi kirjan kohdalla. Katsoo Smithiä epäluuloisena.

BOLAÑO: Kuka sä oot?

SMITH: Mun nimi on Patti.

BOLAÑO: Patti?

SMITH: Tai oikee nimi on Patricia, mut kaikki tuntee, mut tunnetaan, kavereiden kesken vain Patti.

BOLAÑO: Ja sukunimi?

SMITH: Smith. Wessonin kumppani.

BOLAÑO: Lopeta.

SMITH: Tai Jonesin. Rauhan asiallahan tässä ollaan.

BOLAÑO: Ollaanko?

SMITH: No eikö olla?

BOLAÑO: Emminä tiedä. Sa sää. Ku sä tulit tänne…

Bolaño on tarttunut kirjaan. Katsoo sitä inhoten.

Mitä tää on?

SMITH: Sun suurteos. Sun mestariteos. Sun magnum opus.

BOLAÑO: Ei, tää…

SMITH: Se ei oo kirja, se on painajainen. Välilasku helvettiin. Kausi helvetissä, ei, se on helvetti.

BOLAÑO (haistaa sormiaan): Hammastahnaa.

SMITH: Mä halusin löytää hippuja siitä taikapölystä, jota sun tekstit kylvää ympärilleen kuin, kuin uudenvuoden kulkue Chinatownissa! Sähikäiset, raketit, roomalaiset kynttilät... ja kaikki huutaa oo! Kerouacia. Tunnet sä?

BOLAÑO: Joo.

SMITH: Mä halusin koskettaa sitä pölyä todellisuudessa.

BOLAÑO: Joo.

SMITH: Ymmärrät sä? Tajuut sä, mistä mä puhun? Keijupölyä, niinku Peter Panissa...

BOLAÑO: Mä tajuun.

SMITH: Mä tiesin että sä tajuut! Mä en ois hyväksyny kieltävää vastausta. Kirjotit sä jo?

BOLAÑO: Mitä?

SMITH: Siihen kirjaan.

BOLAÑO: Se on yltä päältä hammastahnassa.

Tarina jatkuu! Klikkaa ja hämmästy: http://kurrmay.blogspot.fi/2013/03/limbomaassa_16.htmll

Click for the English version