Verilöyly Pariisissa

Prologi

(korjattu 23.4.2017)

Alttari on rakennettu kirkon seinustalle. Koroke on kiireessä koottu häkkyrä halpaa puutavaraa. Alttarin ylenpalttinen verhoilu ei hämää ketään. Olemme kokoontuneet todistamaan teloitusta.

Hiki ja viini virtaavat kuin huomispäivä olisi peruttu. Luontaisin tapa juhlistaa päivää on kai pitää älytöntä meteliä. Antaa rupusakin mellastaa. Ääni katkeaa ennen kuin kansa aavistaakaan. Musertava helle muistuttaa kodista, joka meitä tuonpuoleisessa odottaa. Kaartin hevosta ei helvetti huoleta. Koni nostaa häntäänsä.

Eläköön kusi ja paska! Ja lepää rauhassa, Ranska.

Vihdoin morsian saapuu. Margot on kaunis kalvenneenakin. Voisi uskoa, että aave on ilmestynyt hänelle Seinen rantakaduilla. Ehkä isä halusi varoittaa tytärtään, estää prinsessaa tekemästä hirveää virhettä. Pakene vielä kun voit, isävainaa vetosi. Hän erehtyi. Margot ei enää voi. Oma äiti pitää siitä huolen.

Näitä naimakauppoja ei peruta. Mikä onkaan lopullinen päämäärä kuningataräidin hakiessa liittoa Bourbonin suvun kanssa, mitä nousukas nyt juoniikaan, hän ei hellitä ennen kuin suudelma on sohiaistu ja sormus paikallaan.

Ohi on! Riitit on käyty läpi Notre Damen pihassa. Margot on vihitty avioon Henrik Navarralaisen kanssa Jumalan silmien edessä, kuten sanonta kuuluu, vaikka Luoja onkin kääntänyt selkänsä.

Navarralainen viihtyy kerettiläisten leirissä. Mutta mitä kuningas nyt änkyttää?

Kitsch al-Shaytan

TIEDÄTTEKÖ MITÄ ON TRANSFERENSSI? Ei transsendenssi tai, Herra paratkoon, mikä lie, seksuaali? Ei, ei ja vielä kerran ei. Miksi luonnonoikut tunkevat nenänsä joka paikkaan, houkuttelevat, Luoja nähköön, lapsia perversioidensa pariin keskellä kirkasta päivää ja katua? Eikö mikään ole enää pyhää? Eikö missään saa olla rauhassa?

Saanen kertoa pienen salaisuuden näin meidän kesken. Minun maassani saat olla rauhassa iljetyksiltä. Eikä tämä ole lupaus – silkka toteamus. Niin kauan kuin Herra on hyvä ja maamme pystyssä, eivät siellä kummajaiset hypi silmille. Jos he johonkin hyppäävät, niin itse kaivamaansa kuoppaan.

Kun taas täällä yksi näistä taudinkantajista pyrki jopa presidentiksi ja melkein valittiin! Olen sanaton.

Hän ei suinkaan ollut. Hän sanoi, että elämme pop-up-kalifaattien kulta-aikaa. Hän luuli olevansa vitsikäs yhdistäessään asiamme ja urbaanin ravintolakulttuurin, vaikka ajatteli kaiken aikaa kultaista suihkua, johon pääsisi illalla “rentoutumaan”.

Se siitä, palaamme aiheeseen myöhemmin illan aikana.


A NOTE FOR THE ENGLISH READER: MOST OF THIS STORY (AND PLENTY OF OTHER STUFF) IS AVAILABLE HERE.

TRANSFERENSSI ON SUOMEKSI TUNTEENSIIRTO. Otetaan esimerkiksi edellä mainittu eläimiin sekaantuja. Hän väitti, että apinassa asui piru, nimesikin lemmikkinsä vanhan vihtahousun mukaan. Olisiko herra taiteilijan ollut aiheellista kurkistaa peiliin? Lainaan nyt toista, samoihin aikoihin elänyttä, vakavasti otettavaa taiteilijaa, joka jättää auttamatta apinankesyttäjän varjoonsa. He olivat kuin aurinko ja kuu! Hän sanoi eläinrääkkääjän urasta... odottakaa hetki.

Derek Jarman sanoi eläinrääkkääjästä, että tämä oli terävä taidehuora, tarinansa Faustin tarina.

Tiedätte kuka Faust oli, hän teki sopimuksen Paholaisen kanssa, lahjaton kun oli ja siitä huolimatta kaipasi kipeästi tiedemaailman hyväksyntää. Tästä oli Jarmanin mukaan kyse myös taidehuoran kohdalla. Kun tämä luomakunnan oka ei kestänyt syyllisyyttä, jota hänen sisäänsä kertyi itse tekemistään valinnoista, synnintunto oli näppärä siirtää apinan niskaan ja rangaista sitten tätä.

Maanne toimii täsmälleen samalla tavoin minun valtiotani kohtaan.

Älkää väittäkö vastaan. Olen nähnyt pääministerinne haastattelun. Hän ilmoittautui hyvin selväsanaisesti mukaan kansainväliseen rintamaan.

Aivan oikein: hän lähti meitä vastaan sotaan.

Repikää siitä. Virkaa tekevällä pääministerillänne on pari päivää aikaa ottaa sanansa takaisin. Sen jälkeen alkaa olla myöhäistä, teille. Menkäämme myönteisen kautta. Elämme jännittäviä aikoja. Tuleeko Arkadianmäeltä joku vaippaa vaihtamaan? Syöttääkö sisäministeri teille nahistuneet eväsleipänsä, juottaa yli jääneet vaalikahvit? Mitä luulette? Välittääkö teistä kukaan tässä maassa?

Kirjoitus on jatkoa "Naarmulle", jonka löydät täältä.

Kokonaisuus on katkelma vihkosesta Haluatko mandariiniksi?, jonka voit hankkia täältä.

When I first came to town...

O sweet Jesus 

 This really is the end

 There's always one more town a little further round the bend

 – NICK CAVE

Alkuasukkaat ovat levottomia (taas)

Nyt tiedän, miksi Christoper Marlowe vakoili harhaoppisia hallituksen piikkiin.

Itse toimin vastenhoitajana, ja se on käytännössä sama asia.

Kirjoittaminen ei ole vaivan arvoista - suomeksi sanottuna ei kannata.

Marlowen näytelmiä esitettiin teatterissa Elisabetin ajan Englannissa ja ne olivat tietääkseni hyvin suosittuja. Hän tasoitti tietä Shakespearelle, oman aikansa Spielbergille, jonka suhde jumalankieltäjään on täsmälleen sama kuin Raymond Chandlerin Dashiell Hammettiin. Parivaljakon toinen osapuoli on tarpeeton, sillä aikaisemmin aloittanut teki jo kaiken, paremmin. Shakespeare ja Chandler jatkoivat väkevää myrkkyä vedellä ja tarjoilivat sen kansalle, eikä tämä siitä hyvästä ikinä unohda heitä.

Tämän purkauksen piti olla mainoslause uudelle teokselleni Natiivi, jolla ei ole muuta tekemistä yllä mainittujen suuruuksien kanssa kuin se, että «Kit» kummittelee tämänkin tekeleen kulisseissa.

Tätä kirjaa et saa lainastosta, Akateemisesta, et mistään. Joku hullu voi tilata sen Amazonin verkkokaupasta – sieltäkin vain sen tähden, että haluan viimeiseen asti tukea yrityksen kauaskantoista projektia, jonka päämääränä on lakkauttaa kirjailijoiden kirottu ammattikunta. Suuri osa kirjailijoista on silmänkääntäjiä: heidän tuotteensa ei ole kirjallisuutta, vaan esittää sitä.

Jos joku sattumoisin avaa Natiivin, hänet saattaa vallata äkillinen tuntemus, että kirjahan on jo kertaalleen luetty.

En voi kyllin korostaa, että kokemus on väärä. Kukaan ei ole lukenut Natiivia. Teos on joka päivä uusi, sinä sen kun vanhenet.

http://www.amazon.com/Natiivi-Finnish-Edition-Matti-Paasio/dp/1502881403/

The Elusive Mr Marlowe

The Marlowe Papers by Ros Barber
My rating: 2 of 5 stars

I have a confession to make. I tried and I tried to finish this book. Just couldn't do it. This "novel in verse" made me so mad that for the sake of my health and that of the others, I had to pull the plug on it. I was on page 356 when this happened. And now I'm happy again.

Want a description of what went on until I bailed out? It was intense. It was that poem of Marlowe's, "The Passionate Shepherd to His Love" recited by his sheep.

However, I gave an extra star for the one good line in this work. It goes,

"Did I die swearing? ... see how I live!"

You can't catch a glimpse of it in this book, or any other, for that matter, that I have come across on the elusive Mr Marley or Merlin or Marlowe.

You can't catch him in the works of William Shakespeare, either.

You know where to find him.

Go to him.

View all my reviews