Sonja on punkkari

Esileikki on tunnetusti narkkareiden hommaa ja runoileminen runkkareiden.

Kun kirjoittaja valittaa kurjaa osaansa, hän voisi yhtä hyvin itkeä sitä, että pohjoinen saa enemmän huomiota kuin luode tai hän pyysi hedelmää mutta joutui tyytymään appelsiiniin. Vaikka oikeasti olisi halunnut mehua! Tai Big Macin. Tai jotain muuta, mitä tahansa, kunhan ei tätä.

Kun Timo Hännikäinen kirjoittaa "voittamalla taiteessa teen tyhjäksi häviöni erotiikassa", hän yrittää parhaansa, mutta unohtaa yhden asian.

Ensin pitäisi voittaa.

Ei saa lyödä Timoa kuin vierasta sikaa. Hän on sentään kääntänyt suomeksi yhden Dmitro Yarošin artikkelin.*

Se siitä, voimme siirtyä iloisempiin aiheisiin: jumalattomiin syöjättäriin, jotka pyytävät Neitsyt Mariaa avuksi, kun meistä miehistä ei ole mihinkään.

Minulla on ystävä. Kutsukaamme häntä Sonjaksi. Hän pyysi minua naimisiin, kulissiavioliiittoon kanssaan. Hän on täysin arjalainen, suomalaisempi kuin minä. Hän ei tule idästä. Sonjalla oli omat syynsä ehdottaa platonista liittoa - niistä ehkä myöhemmin lisää. Kieltäydyin avioliitosta ensi alkuun. Sitten pyysin Sonjaa hautajaisiin.

Sonja oli kertonut niin monta varoittavaa tarinaa deittailustaan - sitä sanaa hän käytti - että minun oli pakko antaa jotain vastineeksi, valistaa vuorostani häntä. Sonjan oli aika tavata sukuni.

Hän soitti alakerrasta ja kysyi, olisiko minulla ihan pientä kuppia kahvia. Oli vai? Voisinko tuoda sen alakertaan kertakäyttömukissa?

Ei ollut kertakäyttömukia. Toin kahvin tavallisessa.

"Ai, mä en ollu tuntea sua vaatteet päällä", Sonja sanoi.

Suhteemme oli aina ollut platoninen, vaikka emme aviossa olleetkaan.

Sonjalla oli käsilaukku. Hän saattoi kantaa siinä kirjani, jonka olin luvannut hänelle. Hakisin sen heti. Olin sammuttaa savukkeeni, kun Sonja sanoi, että hän voi pidellä sitä.

"Mä lopetin eilen", hän sanoi ja otti henkoset.

Sonja odottaa kyytiä hautajaisiin

Automme saapui. Vanhempani astuivat ulos, kättelivät Sonjan, ja kaikki kipusivat kyytiin.

Olin unohtanut, miltä tuntuu istua hyvännäköisen naisen vierellä matkalla taivas tietää minne. Viime kerrasta oli aikaa, mutta sopeuduin paremmin kuin voinokare uuden perunan päälle. Tämäkö se oli, mitä olin kaivannut? Tietämättä edes, että kaipasin sitä.

JEAN-PAUL SARTREN mielestä on vain kahdenlaisia ihmisiä: uhreja ja syyllisiä.

Enkä piru vie aikonut alkaa uhriksi.


_____________

*) Yaroš lupasi eri yhteydessä, että ryssiltä lyödään hampaat kurkkuun, jos nämä näyttävät naamansa Ukrainan puolella. Näin menetellään paraikaa.

Jatkuu täällä.

Perikato

Haluatteko kuulla päivästäni, miten minulla tänään on mennyt?

Kunnon hallitsija on kiinnostunut alamaistensa sielunelämästä, joten, halusitte tai ette, Teidän parhaaksenne, minä kerron. Heräsin vähän yli yhdeksän, olenhan lomalla. Annoin kissalle ruokaa, otin masennuslääkkeen, keitin kahvin. Istuin läheisellä puistonpenkillä, join kahvin ja poltin tupakan. Sen jälkeen työskentelin valehtelematta yli tunnin seuraavan tekstinpätkän kimpussa. Nyt seuraa lisää kahvia, lisää tupakkaa ja pian mainittava kirja.

Olen oman elämäni hirmuhallitsija. Olen länsimaiden perikato. Sovellan Sartren ajatukset vapaudesta ja Hugh Everettin teorian rinnakkaisista maailmoista palvelemaan yksin omia tarpeitani. Valitsen vaatteideni ja aatteiden, ystävien ja elämänkumppanin tai lemmikin lisäksi myös uutiset, joihin uskon. Valitsen todellisuuden, jossa elän. Maailma on seisova pöytä, minä sen ainoa asiakas. Minulle kuuluu kaikki; minulta ei voi eikä saa vaatia mitään. Kun elämä ei suju kuten olen ajatellut, julistan kovaan ääneen, kuinka minua on kohdeltu väärin. Syylliset on saatava vastuuseen. Syyllisten on kuoltava. Minä roikun ristillä päivät läpeensä ja viikot puhki.

Suunnilleen noin toimii sijoiltaan menneen individualismin sekoittama nykyihminen Timo Hännikäisen ja Tommi Melenderin mukaan, niin kuin he ovat minut ikuistaneet kirjassa Liberalismin petos: esseistinen pamfletti (2012).

Täsmälleen samoin toimii Timo Hännikäinen itse.

Hännikäinen ei saanut vähään aikaan pillua ja kirjoitti siitä kirjan. Hän keksi uuden rikoksen, jonka kohteeksi oli joutunut. Hän ei saanut Tieto-Finlandiaa, vaan jotain paljon parempaa. Hännikäisestä tuli teoksensa myötä seksuaalisen syrjinnän uhri.

Haluaisin elämäni aikana nähdä edes yhden kunnon lähiömellakan Suomessa.

Edellinen osa löytyy täältä.

Jatkuu täällä.

A Message from the Grave

"Sit tight, and keep your knees together. You'll be just fine."

That's what I tell the kids at the bathroom of the day care center

where I work at. I've said so many times, in fact, I've started believing

in it myself.

Nothing, of course, could be further away from the truth.

I found the three volumes of history of Nokia -

the corporation, not the town -

at the garbage shed in Grbavica, Helsinki,

or Kannelmäki, as it was known in the past, yesterday.

This is the third video I've used the book collection in.

It's the story of Finland in 6 minutes,

accompanied by the late, GREAT

Tim Buckley.

Something tells me

the books are outdated - or else, why would

someone have left them in the shed?

What spoke the strongest of the

sadly and abrubtly ended life

of the three-book-

package was, however,

the fact that the volumes,

two out of three at least,

were written in Finnish.

Well, hello, beautiful!

Or so the titles suggested, anyway,

"Sturm und Drang,"

"Fuusio" and

"Globalisaatio,"

the last being the most beautiful word

in our language, if you

asked the opinion of

former President of the country,

Mrs Halonen.

But nobody does. Her days are gone,

and so are ours, and it's for the best.

No one writes a company's history -

or any history, I presume -

in their native tongue any more.

Not much else, either. My dabbling

of late in the field of Literature

is just a tiny drop of proof

in the vast, not-so-

Pacific Ocean.

Once a year just isn't enough.

And Lily knows it. And Tim knew it, too.

One final laugh from the Master:

Wikipedia informed me moments ago that,

'The "Carnival Song" which appears here

is not the song of the same name from Goodbye and Hello,

but an entirely different composition.'

That figures. He was a crazy son of a bitch and he was my brother. 

Sama suomeksi?