Bill Ayers Etc

Tämä teksti on poistettu lopullisesta versiosta. Kyseisen ratkaisun löydät kirjasta.

ISISin edeltäjä Irakin al-Qaida teki kaiken väärin. Sen ensisijaisia uhreja olivat shiiamuslimit, mutta omatkin kelpasivat Moolokin kitaan. Vasta kolmas kohde järjestön listalla olivat maan miehittäjät, länsiliittouman sotilaat.

Liittouma puhui ennen pitkää paikalliset heimot puolelleen. Terroristit nujerrettiin monikansallisen yhteistyön voimin. Heimopäälliköiden kosiskelussa liittouman asiaa ajoi parhaiten Irakin al-Qaida itse. Se oli johtajansa näköinen barbaarilauma. Joukon verenhimoa nostatti ikääntynyt nuorisorikollinen Jordaniasta, Abu Musab al-Zarqawi. Tämä aloitti omakätisesti videolle kuvatut kurkunleikkuut. Iso emiiri bin Ladenkin hytisi inhosta, kun pikku emiiri Abu Musabista oli puhe.

Liittouma pudotti kaksi parin tonnin pommia Zarqawin niskaan, sen pituinen se.

Aprillia! Seitsemän vuotta kului, ja käärmeenpesästä pulpahti muna, jota koristi uusi rimpsu arabiaa. Irakin ja Syyrian islamilainen valtio, ISIS, oli syntynyt. Sen johtaja oli korkeakoulunsa käynyt, uskontotieteen kandi Abu Bakr al-Baghdadi. Hän oli, mikäli mahdollista, vieläkin väkivaltaisempi kuin seinähullu Zarqawi. Eikö se koskaan lopu, asiantuntijat voihkivat uutislähetyksissä kautta maailman. He vääntelivät käsiään ja vertasivat al-Shamin terrorismia Hydraan – antiikin hirviöön, jolla on käärmeen vartalo yhdeksän päätä.

Joka kerta kun leikkaat pään irti, tilalle kasvaa kaksi uutta.

Johda siinä sitten vapaata maailmaa, yritä irrottautua sodasta.

Näyttää nimittäin, ettei terroristi koskaan opi.

Näyttää väärin. Tietty taho on ottanut opikseen ja tehnyt välirikon Bagdadin kanssa aikaa sitten. Jos harrastaisin vedonlyöntiä, laittaisin rahani likoon juuri kyseisen porukan puolesta, eettisistä syistä ennen muuta. Säännöistä viis! Hunter S. Thompsonin veikkasi itsekin McGovernin puolesta, vaikka tiesi, ettei toivoa enää ollut.

Joka tapauksessa, uutisvirran marginaalissa tapahtuu vaikka mitä mielenkiintoista. Ankeinkin meno täällä hämärän rajamailla on innostavampaa kuin paras mahdollinen, mitä aikuisviihteellä on tarjota.

Harrasta Lähi-itää, älä pornoa. Tuomas, kuuletko?

Asiasta toiseen: ryhmän nimi oli Weatherman, yksikössä. Se pöllittiin Bob Dylanin kappaleesta. Seksistinen ja ideologiassa uitettuhan nimi oli, eikä sitä vaihdettu hetkeäkään liian aikaisin. Uudestisyntynyt porukka kulki nimellä The Weather Underground, ja sen iskuissa kuoli ainakin yksi poliisi, toisin kuin jutussasi väität[1].

Hänen nimensä oli Brian McDonnell. Suremaan jäi vaimo ja kaksi lasta. Toivokaamme sinun tähtesi, Tuomas, että McDonnell saa levätä rauhassa. Herääminen on hirveän vaikeaa, kun on kaiken yötä leikkinyt hippaa kuolleiden kanssa. Minä sen tiedän jos kuka.

Ehkä perhekin on päässyt elämässä eteenpäin.

Mikäli itse olet päässyt tähän asti, voit jo huokaista. Pahin on ohi. Sinut on hyväksytty avantgarden erikoisjoukkojen eliittiporukkaan. Olet miltei valmis, kahlaat vain sata sivua, sitten voit mennä tenttiin. Vastaat omatuntosi esittämiin kysymyksiin ja vannot valan. Lupaat käyttää opittuja taitoja yksin puolustustaisteluun ja olet vapaa.

Runoilijan sanoin:

oi olet vapaa

minne tahansa menemään,

olet harvinaisen vapaa: vain

nopeutesi määrätään.

Antoisaa elokuvailtaa. Weathermanista verhotusti kertova Ikuiset liittolaiset[2] on muuten järkyttävintä saastaa, mitä Hollywood on koskaan markkinoille puskenut. Se leffa jos mikä on rappiotaidetta. Samaan kasaan voidaan viskata myös kotimainen dokumentti War/Peace samasta aiheesta. Näin sen toissapäivänä. Bill Ayers itse oli yllättävän mukava ukko. Vaihdoin pari sanaa hänen kanssaan: tulimme yhdessä ulos vessasta, ja tähän kuvaelmaan voimmekin lopettaa tarpeettoman esipuheeni. Tulipahan tehtyä ja niin edelleen.

Saattaa Bill silti olla murhaaja. Hän manipuloi tämän kirjoittajaa niin, että olisi voinut luututa tekijällä vessan lattiaa. Bill parjasi hienovaraisesti juudastaan Bryan Burroughia, jonka kirjaa ei ollut edes lukenut. Hän kertoi kenen kanssa Burrough on naimisissa. Nimi ei sanonut minulle mitään. Bill selitti kärsivällisesti, että Burrough’sta oli tullut ajan mittaan vasemmistolainen.

Hän tiesi mistä narusta vetää, miten saada kuulija luottamaan Billin sanaan, epäilemään kaikkia muita. Hän laittoi kätensä lempeästi olkavarrelleni. Hän imarteli ja lumosi.

Samassa lauma liehittelijöitä laskeutui Billin tykö ja kantoi hänet pois.

Emme ehtineet sanallakaan sivuta Syyriaa.

[1] Tuomas Rantanen: Sääennustajien testamentti. Voima 4/2017, s. 60. – Tämänkin kirjoittaja erehtyy. McDonnellin murhaajat käyttivät yhä nimeä Weatherman. Isku tapahtui siis ennen New Yorkin suurta pamausta, joka oli aito uroteko: järjestö tappoi kolme jäsentään, ei muita. Se oli vahinko, mutta kaikki lasketaan.

[2] The Company You Keep, ohjaus ja miespääosa Robert Redford. Tuomas pitää leffasta, kuten on useaan kertaan todennut.

The director, Bill Ayers, and Paleface, that punk.

Naarmu aka Scratch

NAARMUSTA PUHEEN OLLEN: Kyllä. Sen nimi tarkoittaa alkukielellä Saatanaa. Pankaa merkille, mitä seikka kertoo meille marakatin isännän mielentilasta. Itse elukasta emme voi sanoa kuin... rauha hänelle. Pienen luontokappaleen kärsimykset olivat kohtuuttomat. Ja minkä vuoksi? Minkä tähden pikku kädellinen sai kestää mittaamattomia tuskia, kun sitä keitettiin hiljaisella tulella, kunnes liha irtosi luista?

Kirjassa sanotaan: ”Tämä ei ole muuta kuin ilmeistä noituutta.” Olkoon, että otuksen sielu, rauha sille, oli tässä vaiheessa jo siirtynyt parempaan paikkaan.

Pääsevätkö eläimet parempaan paikkaan, te kysytte. Kirja kertoo:

Ei ole eläintä maan päällä, ei lintua, joka kahdella siivellään lentää, jotka eivät olisi kaikkeuteen kuuluvaisia kuten tekin; mitään emme ole jättäneet pois luettelosta. Sitten kootaan heidät yhteen Herransa luo.

Käännös ei ole Hämeen-Anttilan kynästä, mitä pyydän anteeksi sydämeni pohjamudista.

A NOTE FOR THE ENGLISH READER: MOST OF THIS STORY (AND PLENTY OF OTHER STUFF) IS AVAILABLE HERE.

Kun lihat lopulta lähtivät luista, apinan isäntä, tämä taiteilija, katkaisi viattomalta luontokappaleelta kaulan ja teki kallosta soittimen kouluprojektiaan varten. Tämä on sitä taidetta, jota veronmaksajien varoilla tuetaan.

Miten tämä eroaa siitä mitä me paraikaa teemme Irakissa ja Syyriassa, joku kysyy.

Me emme salli soittimia. Ne ovat Saatanasta.

Siten se eroaa. Tyydyttikö vastaus? Anteeksi sanaleikki. Minunkin puheeni ovat Saatanasta, silloin kun ne eivät saavu suoraan Herralta.

Tämä nimeltä mainitsematon taiteilija halusi lyödä itsensä läpi. Hän halusi mainetta ja kunniaa, halusi kuulla nimensä soivan vastaantulijoiden huulilla. Hän halusi panna kaikkea mikä liikkuu, kunhan se oli samaa sukupuolta.

Sanalla sanoen, hän halusi luoda nimestään tavaramerkin. Hän halusi myydä itsensä. Ja sitä päämäärää kohti pyrkiessään hän alkoi eläinrääkkääjäksi.

Eläinrääkkääjänä hänet myös muistetaan, mikäli se meistä on kiinni. Me taistelemme viimeiseen mieheen, vaikka te hyökkäätte vastaan – ripustatte eläinrääkkääjän kuvan kaupungin parhaalle paikalle, sotasankarin viereen.

Onko joukossanne veteraaneja? Kukaan ei tunnusta. Ehkä sotienne sankareita hävettää nyt se, minkä puolesta he taistelivat.

[Jatkoa seuraa...täällä.]

Burrito Deluxe / Song to the Siren

US commanders tend to attack the insurgent, when they should attack the insurgents' strategy. -- Fred Kaplan, The Insurgents

Coin: A Torture Flight to Syria



PDF

(Download or read on browser)

Kindle

(Download)

Smile, You're Dead

Add the book on Goodreads.

Stun Suite

Robert Mapplethorpe passed away in 1989.

Zombie Marxists and Muslim Fundamentalists,
setting aside arguments
raised by their upcoming merger,

had put a bounty on his head. Dead or alive,

it said.
After his ashes 
had been scattered
in the Hudson River,
our boy Mapplethorpe,
always the jester,

materialized to the survivors,

uttering those immortal words,

"How about alive?"

We were back in the game.

http://www.amazon.com/Stun-A-Didactic-Play-ebook/dp/B00EGJ3PJY/

If you don't like the title "Stun," here's another suggestion for ya.
Had to finish the biography of Mapplethorpe's,
before I could come up with it.

On My Signal... Unleash Mapplethorpe

First of all, the author wishes to extend his apologies to everyone whom it may or may not concern that he failed to mention al-Zarqawi's role as the leader of al-Qaeda in Iraq. It would be just terrible, if people found that out themselves.

They came to see a rendition of that lost masterpiece, La Chasse spirituelle...

What they got instead: That vile photographer, back from the dead.

It is so depressing! And it won't sell!

Luckily, there's a touching love story
between Patti Smith and a boy from the pharmacy,

with Robert obsessing on Syria - a suicide!
They've got nowhere to go, no place to hide.

http://www.amazon.com/dp/B00EGJ3PJY

Armed Opposition in Syria - Updated, Illustrated

The latest twist in this story, which is a lot easier to understand (yet way more gory) than a Dostoevsky novel, is explained by my hero Michael D. Weiss here. I recommend some basic training before going there, though. Read my piece, and you'll be cool to join any of the opposition groups you choose. It seems you'll have to choose, though... you'll see. Let's move on. 

My map below depicts only the armed opposition, mind. A guide to the more complicated political mess is available here. I couldn't fathom any of it, every party is called coalition this or that, and so forth. Compared to that, the scene below is delightful in its simplicity.

Peace is a coffee stain,
and poetry, a dishwater blonde.

As a summary, there are three groups, two of which are al-Qaeda. Let's start with the one that isn't: FSA. 

Free Syrian Army — "the moderates" in the bleeding heart lingo — is lead by a 30-man Supreme Military Command (SMC), headed, in turn, by General Salim Idris. FSA has declared war against the latest arrival in the opposition army business, Islamic State of Iraq and Syria (or the Levant)*. ISIS had murdered FSA soldiers before, and the last straw came, when they shot one of the FSA's chosen 30, Kamal Hamami, also known by his nom de guerre Abu Basir al-Ladkani... or al-Jeblawi... or Abu Bassir. The Abu part, meaning "son of" seems right, anyway. The killing took place on Thursday, 11 July in Latakia.

ISIS has been very busy lately, trying to take over the other al-Qaeda affiliated group, Jabhat al-Nusra, or The Nusra Front. This is the original jihadist group in Syria. The CEO of al-Qaeda, Ayman al-Zawahiri, told ISIS you can't do that. Jabhat al-Nusra was there first. You stay in Iraq, do a little fighting in Syria, but behave. The head of ISIS, Abu Bakr al-Baghdadi, told al-Zawahiri to go fuck himself. Using numerous Arabic words in saying it, but, basically, that was the message. I wonder if that would have happened, when Osama bin Laden was still in charge**.



ISIS is hated among the civilians for the atrocities it has committed against them — the most famous being the murder of the 14-year-old coffee-seller in Aleppo (a fragment of the story here, told by author and war junkie Anthony Loyd).


Jabhat al-Nusra has been losing members, as its fighters join the ISIS. Still, the ruling of the presiding Champion in Terrorism, al-Zawahiri, was in their favor, although ISIS couldn't care less. The two jihadist groups have already locked horns over some flour. Yes, the stuff that bread is made of.



We'll see if they start fighting for real with each other. Jabhat 

al Nusra, lead by Abu Mohammed al-Jawlani (or al-Golani) is 

often referred to as the most effective opposition army in battle.

But they want to have their their Caliphate and eat the infidels

(no pun intended)

and the rogue jihadists, too.

Shit. Hubert Selby Jr has NO place in this story! Does he?

It appears that Bashar al-Assad is able to have phone sex with Vladimir Putin yet a while longer.

________
*) The Levant mens roughly the same as the greater Syria. The abbreviation gets all fucked up, if you use that word: it should be ISIL instead of ISIS. So, clarity before poetry... And they are at war with FSA. Don't take my word on According to Associated Press, anyway: http://bigstory.ap.org/article/syrian-rebels-al-qaida-fighters-battle-aleppo   

**) Then again, bin Laden also had problems with his followers in Iraq:

In November 2005, as bin Laden was settling into his new life at the Abbottabad compound, Rahman wrote a seven-page letter to the leader of al-Qaeda in Iraq, the astonishingly cruel Abu Musab al-Zarqawi, who had made a habit of personally beheading his hostages and videotaping the results for global distribution on the Internet. Rahman's letter, which clearly reflected the views of bin Laden, was a polite but blistering critique of Zarqawi, who had recently directed suicide bombings at American hotels in Amman, Jordan, that had killed sixty people, almost all of them Jordanian civilians attending a wedding. The bombings had severely tarnished al-Qaeda's image in the Arab world and came on top of Zarqawi's indiscriminate slaughter of any Muslim who didn't precisely share his views. Like a dissatisfied boss delivering a performance review, Rahman told Zarqawi that he should henceforth follow instructions from bin Laden and cease counterproductive operations such as the hotel bombings in Jordan.

When Zarqawi was killed in an American air strike six months later, bin Laden's subsequent public statements of admiration for him were only because Zarqawi had taken the fight to the Americans in Iraq in a manner that bin Laden himself could only dream of. Privately, bin Laden was worried that Zarqawi had grievously harmed the al-Qaeda brand, and in October 2007, al-Qaeda's leader even issued an unprecedented public apology for his followers in Iraq, scolding them for "fanaticism." 

Peter L. Bergen, Manhunt: The Ten-Year Search for bin Laden from 9/11 to Abbottabad. Broadway Paperbacks, New York 2012, p. 139. Emphasis added.

And now those fellas are in Syria. 

The situation on the ground doesn't look too promising.

The West could do something, however, to the situation in the Skies. 

More on the subject (and a third way to spell al-Nusra's leader's name) here.