Viinin portot ja paavin peli

Valvoja tulee. Hän on keski-ikäinen nainen, jonka jokainen henkäys viestittää, että hän olisi mieluummin missä tahansa paitsi täällä.

Hän ei ole Valvoja. Hän on Vlad --
Gary Oldmanin hahmossa.

VALVOJA
No niin, no niin! Eiköhän poikien pyssyleikit ala riittää. Maria, tänne! Lopeta toi hölmöily ja tuo kahvia. Minä haluan nyt kahvia, ahha ah haa. Mustaa kuin muslimin veri. Ei vaiskaan. Maitoa, ei sokeria. Mikäli olet ehtinyt leikin tuoksinassa unohtaa.

(Valvoja istuu pöydän ääreen. Maria tuo kahvin. Teppo ja Po yrittävät siivota sotkua. Valvoja lukee paperista.)

Ohessa käsikirjoitus, jonka vanki 1111zz-xxx toimitti terapeutilleen itsenäisyyspäivän aattona vuonna lässyn lää. Hän halusi esittää sen juhlan kunniaksi “kaikille ketkä uskaltaa kattoo”, blää blää. Vanki aikoi itse ohjata esityksen ja näytellä toisen rooleista, Matiaksen rooliin hän ehdottomasti halusi huonetoverinsa Pon.

Syyt, joiden vuoksi näytelmää ei missään tapauksessa voi näissä olosuhteissa esittää: 1) Toteutus. Suora lainaus näyttämäohjeiden alusta, näytelmän ensimmäiset rivit.

(Valvoja lukee hiljaa itsekseen, alkaa tahtomattaan myhäillä.)

TEPPO

Rouva, jos saan puhutella...

VALVOJA

Et saa.

TEPPO

Eurooppalaisessa teatterissa on viime vuosikymmeninä ollut lukuisia...

VALVOJA

Hys.

TEPPO
... esityksiä, joista on sanottu etukäteen, että ne on mahdoton toteuttaa. Edesmennyt saksalaisen teatterin guru, aikamme Bertolt Brechtiksikin mainittu...

MARIA

Heiner Müller.

(Valvoja katsoo Mariaa epäuskoisena.)

TEPPO

Aivan, ja brittiläinen Sarah Kane...

PO
(hymyilee)
Niin ikään edesmennyt.

(Vaivautunut hiljaisuus.)

VALVOJA

Tyst. Täähän kuulostaa hyvältä.

(lukee)
"Seivästettyjen metsä: 20 000 ruumista roikkuu paaluissa." Onhan meillä porukkaa. "Enemmistö paaluista on kohtisuorassa" –  miksi tämä on tärkeää? –  "kannat syvällä maassa. Ruumiiden ripustus vaihtelee" – no niin varmaan –  "jotkut roikkuvat ylempänä, toiset alempana. Ruumiit mätänevät."
(taputtaa käsiään)
No niin, ei kun töpinäksi. Mä haluan nähdä tämän.

TEPPO
Mitä?

VALVOJA
Te olette harjoitelleet, ettekö ole? No ni, esittäkää.

TEPPO
Mutta, mutta...

MARIA
Se pullo.

VALVOJA
Mikä pullo?

(Maria näyttää kohdan paperista.)

"Tyhjä pullo vierii näyttämölle." Noni, se vieri. Tuolla se menee. Antaa mennä. Antaa mennä! Teppo on Vlad Seipäänniellyt. Pang on
(tarkistaa paperista)
Matias, eikö vaan?

PO
Kyllä!

VALVOJA
Venga, venga!

(Teppo ja Po alkavat hetken hakemisen jälkeen esittää näytelmää. Valvoja ja Maria katsovat.)

MATIAS
Anna vähän.

VLAD
Eh.

MATIAS
Iha vähän vaa, ihan pikku pikku pikku…

VLAD
Ei oo.

MATIAS
Mitä?

VLAD
Ei ole.

MATIAS
Käytit sä kaiken?

VLAD
En mä oo käyttäny mitään muuta ku mitä sulta oon saanu.

MATIAS
Paskat!

VLAD
Kaikki mitä meillä on, oli, on sulla.

MATIAS
Paskapuhetta.

VLAD
Ei.

MATIAS
Hei hei hei hei hei…

VLAD
Jumalauta.

MATIAS
Rauhotutaas nyt. Mietitääs nyt. Hillitse itsesi, hyvä mies. Valjakko seis!

VLAD
Sä käytit kaiken.

MATIAS
Millä sä luulet että mä kustansin eilisen?

VLAD
(katsoo ympärilleen)
Mä pääsin vasta vauhtiin.

MATIAS
Ja meillä oli aivan mahtavaa! Siis miäletön meininki! Siitä tulikin mieleen. Pitää kysyä sulta.

VLAD
Katsokaa kedon lintuja. Eivät ne kylvä…

MATIAS
Mitä löytyy, kun avaat kuustoista kalpeaa neitsyttä, yhden toisensa jälkeen?

VLAD
Ne niittävät.

MATIAS
Ei. Kuuntele: halkaset ne yhden kerrallaan, niinku melonin, ja…

VLAD
Tä?

MATIAS
Avaat ne, venäläiset mummot, ottomaanit, jos on ihan pakko, yhen kerrallaan ja…

VLAD
Joo.

MATIAS
Mitä löydät?

VLAD
Emmä tiedä. Jotain… mätää.

MATIAS
Paavin pelin.

VLAD
Tä?

MATIAS
Se on arvoitus käärittynä mysteeriin labyrintissä! Se on herramme Jeesuksen Kristuksen veri, hänen edestään vuodatettu! Hän oli täällä, hengessä ainakin, ja sinä teit reikiä jotta veri vuotaisi, ja totisesti, totisesti veri vuosi. No, entä sitten? Mitä nyt? Missä on paavi? Missä on meidän massit? Ei täällä, ne on menneet, pois pois, veteen kirjoitettu vakuutus… Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun saakka. No? Missä olet? Missä vitussa sä olet?

VLAD
Mä tiedän.

MATIAS
Tää on kai se maailmanloppu.

(Vlad etsii, löytää seipään, jossa ei ole ruumista, kohottaa sen. Matias katsoo häntä, harkitsee.)

Ei.

VLAD
Miksei?

MATIAS
Ei kannata. Tuu, mennään.

VLAD
Mä haluaisin nähdä sen ilmeen.

MATIAS
Mä tiedän. Mennään.

VLAD
Minne?

(Ukkonen.)

MATIAS
Budaan. Tai Pestiin, mullon siellä jotain varalla. Ja ja ja ja ja… Ladi dadi daa?

VLAD
Mmm?

MATIAS
Laita se keppi pois. Mä kerron sulle salaisuuden. Meistä vielä lauletaan, susta ja musta. Meistä.

VLAD
Miestä.

MATIAS
Sarvesta härkää. Mennään.

VLAD
Kuinka sen valkoinen jauhoinen roikkuva naama sais vähän verta poskiinsa, eikä niin vähääkään, veri hyökkäisi kasvoihin yhtensä myrskynä samaan aikaan kun äijän vanhanpiian peräsuoli joutuisi antautumaan vailla ehtoja, ensimmäistä kertaa elämässään, vaikka mistä minä tiedän mitä se on työntäny peräänsä aikojen saatossa, rahansa varmaan, ne jotka piti antaa meille. Siellä ne on! Valtakunnan tarkimmin vartioitu aarre.

MATIAS
Laita se keppi pois.

VLAD
Mä haluan työntää tän siihen niin syvälle että sen suusta tulee kerranki jotain totta.

MATIAS
Tiedän. Mä tiedän. Mitä nyt?

VLAD
(istuu alas)
Kaksi valkeaa hevosta paavin molemmin puolin pitelee sitä, ettei polvet petä.

MATIAS
Mä meen nyt.

VLAD
On aika.

(Kumpikin on liikkumatta pitkään.)

MATIAS
Mitäs sitte?

TEPPO
(säntää seisomaan)
No tähän kohtaan tulis sit musiikki...

VALVOJA
Vitut minä sun musiikista. Mitä tapahtuu?

TEPPO
En... mä oo... vielä...

VALVOJA
Sä et tiedä?

TEPPO
On mulla yks monologi jossain.

VALVOJA
Vitut mä sun monologista. Tässä ei oo nyt tapahtunu vielä yhtään mitään. Et sä tajuu?
Sun täytyy tappaa Pang!

TEPPO
Millä?

VALVOJA
Millä? Kurista se, jos täytyy! Eikö sulla oo siinä seiväs kädessä?

TEPPO
Ei... mulla oo... mitään.

VALVOJA
Itke vaan, se kasvattaa. Transsylvania opettaa.

No niin, istutaanpa alas, kaikki. Rauhotutaan. Teppo, mitä tää sun mielestäsi tarkottaa? Mitä sä yrität sanoa?

Yrität sä olla hauska?

VASTAA!

TEPPO
En.

VALVOJA
Sulle voitais lukea 20 000 syytettä yllyttämisestä kansanryhmää vastaan, ja mitä sä vastaisit? Et mitään, et yhtään mitään! Se on sun sukupolven motto: "Emmä vaan tiiä!" Nynny, sä oot pelkkä nynny, et mitään muuta. Nynny! Häpeä! Häpeisit vähän edes.

TEPPO
Mä häpeän.

VALVOJA
Oikein.

TEPPO
Häpeän sitä, että esitin sen sulle. Näytelmän nimi on "Paavin pili ja Wienin portot". Paavin pili lienee selvä. Wienin portit on islaminkammoisten keskustelupalsta, jolla kaappinatsit hyysäävät toisiaan. Heistä kuuluisin lienee Anders Behring Breivik. Suomessa Jussi Halla-Aho. Niin mä mietin, että jos he kaipaavat jotain karismaattista keulakuvaa heidän muslimienvastaiseen taistoonsa, annetaan se heille. Saanko esitellä, kaikista verenhimoisin, kaikista tappavin, raakalaismaisin kaikista raakalaisista, ketkä on ikinä taivaltaneet auringon alla... Dracula. Siinä heille esikuva. Ottakaa, saa käyttää.

Ei kelpaa. Miksei?

PO
Koska he ovat!

(Kaikki katsovat Pota.)

Halla-Aho ja Breivik, he ovat Dracula! Kasvoiltaan. Oletteko koskaan nähnyt heitä, miten se on... luonnossa? Luonnonvalossa? Päivän?

MARIA
Meijän pitäis saada sellanen juliste tähä kohtaan.

VALVOJA
Juliste?

MARIA
Opas maahanmuuttajille: Näin lajittelet jätteesi. Näin toimit taloyhtiön tiloissa, se on, tässä kohtaa, roskakatoksessa. Iloinen piirros, jossa somaliäiti pitelee nyyttiä. Roskista siis, ei lastaan.

TEPPO
Niin se on ihan harhaanjohtava.

VALVOJA
Miten?

TEPPO
Ei ne oo somalit jotka lajittelee väärin. Meillä ainakaan. Ne on virolaiset ja venäläiset, valloittajat.

PO
Minun mielestä heillä pitäs olla maahan, tänne tullessaan, sellanen testi...

MARIA
Että lajittele tämä.

TEPPO
Heti siinä rajalla: tulos tai ulos.

(Hiljaisuus.)

VALVOJA
No niin. Nyt päästiin asiaan. Eiköhän me voida aloittaa.

(Kukaan ei liiku. Valot himmenevät.)

Message to M

Pope's Thing

and the Gays of Vienna

A Play in One Act
by Matti Paasio


When Mehmet saw
what Vlad had done
he couldn't get home fast enough.
Suck on that, skinheads.

Forest of the impaled: 20 000 stakes driven through human bodies, the other end stuck to the ground. Some remains hang higher, some lower. Every one in an advanced stage of decomposition.

An empty bottle rolls to the stage. Enter VLAD and MATTHIAS. The latter is drunk.

MATTHIAS Gimme some money.
VLAD Haven't got any.
MATTHIAS No.
VLAD You got the money.
MATTHIAS You did.
VLAD You.
MATTHIAS No.
VLAD Cocksucker.
MATTHIAS Hey, hold your horses. Who do you think paid for last night? Man, it was awesome! Lemme ax you a question...
VLAD (looking around) We barely got started.
MATTHIAS What's inside of 16 pale virgins, when you open 'em up, one after another...?
VLAD What?
MATTHIAS Take the Russians, Turks if you must. What's inside? Open 'em, like a letter, and...
VLAD Yeah.
MATTHIAS Pope's pennies.
VLAD What?
MATTHIAS It's a conundrum. A mystery wrapped inside a riddle within a labyrinth. He was here, in spirit, at least, and cash, and now he's gone. With the wind. As is his mind, evidently, so is his money. What should we do?
VLAD Take him down? Put him up?
(They consider this.)
MATTHIAS No.
VLAD Why not? I'd love to see his saggy powdered face turn purple red as we inched the pole into his uptight high strung old maiden asshole. Safer than his safe, it must be, and just as highly regarded. Guarded, I mean.
MATTHIAS No. I don't think it's a good idea.
VLAD Why not?
MATTHIAS Finns wouldn't like it.
VLAD Excuse me?

MATTHIAS Their leader is a Catholic. The Finns? The Northern Allies...

(Vlad gets more confused every second.)

Never mind. Come on, let's go. We'll figure out something. Come! There are great things ahead of us.
VLAD You sure?

MATTHIAS They'll talk about us some day. Sing songs, get together... because of this.
VLAD Forget it. You, maybe. They'll remember you... a king, a philosopher.

(Matthias goes, walking backwards.)

A philosopher king. Can't even say it. Me, I'm just a bricklayer... a gardener, really. I tend the forest.

(Exit MATTHIAS.)

The forest of my own making, the forest of my dreams. Can you even see it from up there? You fly so high... like a raven. A raven king. Who likes too see things diminish. Get smaller, vanish. Me, I like to see things grow. Like the Pope, for instance. If I could just see, witness his composure being shattered by the stake. The truth. Pushed up so high it comes outta his mouth.
(Spits.) All right. Enough of this.
(Vlad wipes his mouth on his sleeve, follows Matthias. Fade to black.)

Mark Lanegan Band - 4AD Session

5. kerroksen kellarissa

Aamulla halusin rankaista itseäni. Suunnittelin tieteellisen tarkkaa selvitystä omasta alennustilastani - köyhää väkeä kellariloukossa. Päivän mittaan tunteeni mätänivät. Sieluni bakteerin tekivät työtään: en enää ymmärtänyt, mitä oli nähnyt tässä naikkosessa. Väsyin häneen tai käsitykseeni hänestä. Ylistettyjä olkoot musiikkivideot.

Kun päiväunet törmäävät todellisuuteen, syntyy ruumiita. Mitä se minua liikuttaa? Eläviä kuolleita meillä on kaatopaikalle kärrättäväksi. Ei tarvitse juoda itseään hengiltä. Ei tarvitse yhtään mitään. Pidän hänestä, siinä kaikki. Mitä se minua liikuttaa?

Huomenna maassa on lumi, hengittäminen helppoa. En muista mitään.

Jatkoa: http://kurrmay.blogspot.fi/2012/10/kuuleeko-grozny.html

Unnecessary Interlude / Daniel Woodrell: A Man of Letters

I had to try and write about Daniel Woodrell. Why? To feed my vanity, naturally. Every word was a tooth of mine being slowly pulled out.

"Is it safe?"

Believe me, it isn't safe. Despite of all this, I came up with something. The editor didn't like it. I was happy. Didn't want to write another word about the guy. But I did, nevertheless, a couple of days ago. Tweeted twice, mentioning him, among other things.

#1 - Not going to write a review of Live by Night. Had a fallout w/ the editor over Daniel Woodrell. Tried to review his career thru "Muscle..."

#2 - If you want to read about people who make metamphetamine [sic], read Donna Tartt, not Daniel Woodrell. He's quite lame in comparison.

For better or worse, here's the story I offered to Ruumiin kulttuuri, a Finnish magazine specialized in crime fiction. Surprisingly, the writing is in Finnish.

For the record, I have to say I loved the cross-dressing homicidal gay couple who drank like they were stranded in Greenland, armed to their teeth with nothing to do (besides drinking) except having target practice... on relatively harmless objects, you have to give them that. They were the spark that kept me writing about that book - Muscle for the Wing - while there was no reason at all for writing about the others.


*

Kaksi herraa joita ei näillä lakeuksilla lueta

Amerikan Yhdysvalloissa ei ole vasemmistoliittoa, ei edes SDP:tä. Kukaan ei ole ominut vähäosaisten asiaa itselleen. Ehkä siksi jenkkien rikoskirjallisuus ajelee sisäkaarteesta ohi pohjoismaisista kilpakumppaneistaan. Se ei osoittele sormella eikä saarnaa. Rikollisia ei tarvitse tuoda romaaneihin Guyanan viidakosta – heistä on ylitarjontaa jokaisessa kadunkulmassa.

Omassa hyllyssäni on kaksi amerikkalaista ylitse muiden: Dashiell Hammett ja Dennis Lehane. Kolmannesta sijasta käyvät kädenvääntöä kaksi tulevaisuuden toivoa, vanhoja äijiä molemmat, Richard Price ja Daniel Woodrell.

Woodrell  (s.1953) on saanut julkisuutta viimeisimpään romaaniinsa perustuvan elokuvan Winter’s Bone (2006, leffa 2010) kylkiäisenä. Elokuva on kelvollinen, mutta kirja ei kuulu Woodrellin parhaimpiin. Se on turhan totinen, päähenkilökin miltei pyhimys. Eikä Woodrell yllä Cormac McCarthyn tasolle joutomaan kuvaajana, vaikka häntä tähän on verrattukin.

Pyhimyksiä saa hakea Woodrellin kolmesta ensimmäisestä teoksesta, jotka on koottu yhteen otsikolla The Bayou Trilogy. Kirjat kuvaavat keskisarjan rikollisia kuvitteellisessa St. Brunon kaupungissa jossain Mississippi-joen varrella. Teokset nivoo toisiinsa niiden nimellinen päähenkilö, rikospoliisi Rene Shade, joka tuntee lavean tien kulkijat turhankin hyvin. Sarjan toisessa osassa Muscle for the Wing (1988) Shade pyytää työkaveriltaan helpotusta oloonsa rankan yön jälkeen. Kollega hädässä tunnetaan: hän tarjoaa ”black beautyn”, sekoituksen amfetamiinia ja rauhoittavaa, jonka Shade huuhtoo alas oluella rikollisten nenän edessä. Sitten jatketaan poliisitutkintaa.

Tapahtumat ja dialogi ovat sanalla sanoen surrealistisia.

Muscle for the Wingissä arjalaisveljeskuntaa muistuttavan vankilajengin (the Wing) vapautuneet jäsenet alkavat ryöstää paikallisen mafioson järjestämiä peli-iltoja. Kirjan aloittaa väkivaltainen ja omalla tavallaan valloittava kuvaus ensimmäisestä ryöstöstä, jossa yhdeltä pelurilta murtuu nenä ja vartija ammutaan hengiltä. Vartija paljastuu poliisiksi. Poliisijohtaja ja pormestari – jolla on nenä siteissä ja silmät mustina: kun murtuneen nenän niistää, silmät kuulemma muurautuvat umpeen – antavat Rene Shadelle toimeksiannon. Hänen on löydettävä ryöstäjät.

”Nappaa ne paskiaiset”, pormestari sanoi.

”Tee se”, poliisijohtaja Bauer sanoi, ”ja mikäli mahdollista säästä veronmaksajat oikeudenkäynnin kuluilta.”

St. Brunon korruptio tuo mieleen keväiset uutiset Kiinan Chongqingista. Kaupungin johdolla on omat kotiroistonsa, joita paapotaan, samalla kun poliittiset irtopisteet kerätään tuhoamalla näiden kilpailijat. Poliisijohtaja valaisee tilannetta:

”Meidän pikku metropoliamme johdetaan tietyn suunnitelman mukaan, ja nyt jotkun vitun lehmipojat tulee heittämään paskaa rattaisiin. Se ei ole hyväksi kenellekään. Tietyt tahot voisivat repäistä pelihousunsa tässä kaupungissa ellemme me ryhdistäydy ja puutu asiaan.”

Hammett sanoi aikoinaan Hemingwaylle, ettei tämä ole pystynyt luomaan elävää naishahmoa. Woodrellissa on samaa vikaa, mutta ”Wingissä” hän onnistuu. Henkilögallerian hurmaavin kaksikko on kuitenkin ryöstökoplan rakastavaiset, työssään tappavat miehet, jotka ovat vapaa-ajalla viehtyneet väkijuomiin, naisten vaatteisiin ja ampuma-aseisiin, samanaikaisesti.

Ainoa vika tässä teoksessa on, että se loppuu liian pian. Kaistapäisten hahmojen seurassa olisi viihtynyt pidempäänkin.

Ang Lee on ohjannut elokuvan Paholaisen satulassa (1999) Woodrellin romaanista Woe to Live On (1987), joka sijoittuu Amerikan sisällissodan alkuvaiheisiin.

Suomalainen ilmestys

Hän on banaanikärpänen keittiössäni. Avaan tuuletusräppänän, säntään maailmaan, johon hän ei näe, sillä välin Miina-kissa hoitelee kohmettuneen ötökän. Luonto valitsee, eikä häntä ole.

Häneenkin sattuu, uskon. En voi auttaa. Miekkavalas makaa sylissäni, luen räjäytysten historiaa ryöväreiden maassa. Olen onnellinen ensimmäistä kertaa aikoihin.

Haen kirjan postista. Hän pöllähtää sen välistä, venyttelee siipiään, selittää että vilustui ja on viettänyt vuoteessa päivän tai pari. Väritkin ovat täsmälleen samat.

Tavallinen kukkakärpänen muuttuu moneksi. Keittiö on rantakaistale Indokiinassa. Helikopterien paikalla itikat. Wagner messuaa päässäni, täällä tuoksuu voitolle... heidän voitolleen.

Kerroin miehestä, joka heitti räkärättinsä lätäkköön. Paljastan nyt kaikelle kansalle, että hän oli suomalainen. Kuulin kuinka hän puhui kännykkään selvää suomea. Pyydän miehittäjäkansoilta anteeksi. Kadun sanojani, häpeän tekojani.

Yhteistyöterveisin,

Kannelmäen Kadyrov.



Kieli teki tepposet. Butterscotch on suomeksi kermatoffee, eikä se kuulosta hyvältä. Jos Sevillan härkätaisteluareenan karmien väriin lisäisi keltaista ja sekaan vetelisi viiruja ovien punaisella, oltaisiin lähellä.

Tässä puhutaan hiusten väristä, joka saattaa huomenna olla historiaa.

Mutta sitten hra Lehane väittää hiuksia hiekanvärisiksi, ja olen jälleen lähtöpisteessä.

Alkuun: http://kurrmay.blogspot.fi/2012/10/5-kerroksen-kellarissa.html

Kuoleva kieli... Gurgling sounds

Politics and philosophy are bonding at last, forming a militia against zen.

They claim that everything can be explained, must be explained, to them.

The sidewalk is covered in dead maple tree leaves,

Alepan ikkunalaudalla paistattelevat päivää

Omon-joukoissa palvelleet, Bosniassa taistelleet, armenialaisten

kansanmurhaan osallistuneet, rivissä kuin naakat tai

vale, vale, lipsahdus

venäläiset mummot torikauppiaan tiskillä.

Mieleni ja kieleni ovat kaksihaaraiset kuin käärmeellä.

Egoni kielsi kirjoittamasta enää,

olen vierailut joka (arki)päivä

hänen luonaan jonka rinnat ovat

AD 2009 (tai niillä main).

Päiväkoti on avaruusasema, joka on ammuttu maata kiertävälle radalle.

Päiväkoti on kasvihuoneeseen viety Vietnamin viidakko.

Mikä on todellista, mikä ei, mikä varteenotettavaa, kuka on vahingoksi yhteiselle asialle,

sen määrittää joka hetki uusiksi tärähtänyt tietokone, MbD.

Tietokoneen viestejä osaa tulkita kaksi henkilöä, johtaja ja rouva Korhonen.

[Kuvan alta löytyy linkki ja sieltä todistusaineistoa, sivuilta 166 - 178.]

2 Oct 2012

Why Finland NEEDS Foreigners
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Among other things, they produce evidence which has brought back from the dead the insane idea that a tiny, flickering particle might be found somewhere deep down in the tunnel that we are, as a nation and as you and me, and that flame might not be just senseless violence waiting to burst and spread. Might be something else entirely.

Yesterday, Isaac Stern did it for me. And tonight, the amazing feat was accomplished yet again by a handful of wonderful Lithuanians at, of all places, the National Theatre. Thank you!

http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/chaosas/


3 Oct 2012

The published text of the play seems like stage directions for that production. Bird lives! 


Bring Us Alive. Please!



Mikä oli todistettava.

Topics

(Words ~ MP, Order ~ Google Dada)

aikaa aivan ajatteli akateemikko ammatillista asiaa audience auki aurinko Auteur nousi Balkanin busseissa Dubrovnikin piirityksen elokuvassa Emme enkä enää eteisen Etkä fell halua puhua haluatte head hero Hitot hopi Huipulla hullu hyvä Hyökkääjät Hämähäkinseitissä ihan Imperialia Isä Johtaja hymyilee Johtaja sulkee joku jotain juttu juuri Jännitimme kaksi Kannel katseensa katsoo Kaveri kerralla kirjan Jugoslavian kirjoitusalustaa Kirkot Kninin Kori kunnioittaa kuppi kuten Kuulin kylästä kädessä Köysiradasta köysirataa laittoi look lähes Maalaukset marssinut meren mieleen Misha Glennyn mukit mummoa Museo muureilla muurien mä oisin Mä teen neuvoja niskaan Nysvää olisin opas sanoo opin Paavo Arhinmäki painaa parvekkeella peilin piirittäjien pitää Pommit Prime pudottaa puheeksi puhelimen pusketaan Putin putoaa Pyydän Päivähoitoalueen päällikkö päiväkodeissa Päätoimittaja halusi Raimo Rehellisesti Risto saanut Sieniä sijaitsee silmänsä sisään sormi Srđ Sä oot Taliban Tappaisin tasapuolisesti tekijä tiedä toimiston uhri uskoa vanhan kaupungin Venäjän viiniksi Vuori Vuoria väärin Yhdysvalloissa yhtä yksi ymmärrän yrittää äidin äiti

http://books.google.fi/books/about/Huomattavaa_tuhoa.html?id=NBAqFL5wLKQC&redir_esc=y

 

In case you're looking for a meaning, might find it here:

http://invaasio.nettisivu.org

 

Just a Taste

"U.S. military action in Afghanistan 

which resulted in a
decline in the availability of heroin

is cited as one reason
for its lack of popularity."

http://yle.fi/uutiset/subutex_abuse_highest_in_finland/6270391?origin=rss

MOSCOW – A rare display of loyalty and passion by a politician took place here on Sunday, 20th November 2011.

As the Prime Minister of Russia Vladimir Putin entered the ring at a martial arts event to introduce a local athlete – a real hero, a Russian hero, he kept saying, waiting for the word to become flesh – and was cut short by a storm of fierce and highly unexpected booing, Paavo Arhinmäki, 34, from Finland, stood up.

Then a Presidential candidate of the Left Alliance, nowadays just the party's leader and poster boy, Arhinmäki raised his head high above the hoodlums and addressed the mob. Just like Mayakovsky in his prime, I thought, and so did many others. Before he shot himself. Not Arhinmäki; Chossud… Mayak... that guy.

“When talking about the Taliban,” Arhinmäki thundered, “cutting people’s heads off, we should look into the crimes of Bernie Madoff…”

He gave his audience a serious look. Yes, I mean it. I’m not forced to do this in any way.

“With an AK-47, shirtless and shooting…”

He held a pause, swallowed saliva, then shrieked,

“Everyone against us and our lord Putin!”

Arhinmäki fell silent, the audience fell to their seats, ashamed and defeated, afraid of another gas attack, perhaps, and then everybody watched some kung fu. Everyone was young again. Everyone was happy. And the happiest of all, thousands of miles away, were the Taliban.

They had refined their heroin so it could be injected as words, and Paavo Arhinmäki was the head pusher of the new product in Auresia.

Starring
Arhinmäki, Minister of Futsal;
Putin, President of Pride.

Introducing
Chossudovsky, Village Idiot.

In Memory of
Mayakovsky, Suicide. 

Buy NOW -- Put money in the pockets of da Taliban

A Day in Wife

 

[M-kylä, now defunct Southern Province]

[...]

Putin Thinks He's Almighty

Pussy Riot charged with

 

blasphemy     blasphemy     blasphemy    

blasphemy.

 

Well, Putin isn't Almighty. Even he doesn't think so himself. And he's afraid others might see through the clearly gay picture that has been painted of him - as Almighty, as a Tom of Finland character, as whatever.

 

Assad is taking Putin for a ride. They are both going down - on each other.

 

 Bedtime       for              DEMOCRACY.

This image is from... you know.

And Madonna loves to watch. She wanted to call her latest album MDNN, but didn't have the balls (no pun... hell, yes). That's why she likes to keep her Putin coloring book in the closet.

 

Souls in Deep Freeze

You don't want to see him.

The Foreign Minister of Finland, a nation of pussies, making haste to edit his remark on #Syria: country's in a war-ish situation, not at war.

He would give away his six months' salary to get a second take on that interview. Or have it deleted at least. But he can't do that. That would be corruption, it would be bribery. Tuomioja has spoken against corruption, very strongly indeed. He would be showing his cards to everyone. And remember, in Finland, there's a free press. They wouldn't swallow that kinda thing.

Or would they?

"Mr. Nikolic once said that Serbia would be better off as a province of Russia than as a member of the European Union."

Finland chose to play it safe. We applied for both.

*

Where was this picture taken?

Ulkoministeri muotoilee Suomen kantaa Syyriaan television uutislähetyksessä. Hän ehtii sanoa, että pakotteet eivät tehoa nopeasti sotatilanteeseen, tajuaa päästäneensä sammakon, nyt Venäjä suuttuu. "Sodan kaltaiseen tilanteeseen", ulkoministeri kiirehtii korjaamaan, silmät selällään kauhusta. 

 

 July 23rd - 25th, 2012

Helsinki

Matti Paasio

Fuss about the Flames

Nysvää liekeissä
[Scroll down for the English version]

Tämä tarina on kesken.

Kannel on sitoutumaton sanomalehti, joka tuo tasapuolisesti esiin eri poliittisten ryhmittymien näkemykset. Kaikkein tasapuolisimmin Kannel uutisoi menneisyyspuolueen linjaukset.

Päätoimittaja halusi, että teen jutun Nysvään kylästä. Hän aikoi käyttää paikkakuntaa esimerkkinä yhteisöstä, joka selvisi ylivoimaisilta vaikuttavista vastoinkäymisistä tekemällä töitä: koko kylä veti härkäpäisesti yhtä köyttä. Jonka toisessa päässä oli hirttosilmukka, ajattelin, ja siinä joku huono-onninen ressukka. Hyvä niin, jos siten saatiin kaikille parempi mieli. Ajattele positiivisesti. Ihmettelin miksei päätoimittaja maalaillut, kuinka Nysvää puhalsi yhteen hiileen. Ketään ei jätetä yksin, hän innostui ja läimäytti kirjoitusalustaa. Hän hymyili niin että hampaat välkkyivät.

Päätoimittaja halusi, että käyn poimimassa kylästä suomalaisen menestystarinan.

“Lähet sinne ja tuot sitä mitä mä tilaan”, hän sanoi. “Sofistikoitua propagandaa. Ymärrätkö? Etkä yritä yhtään mitään.” Hän kohotti etusormeaan varoittavasti. “Mä tunnen sut, Stalinisti-Salla. Muista.”

Tuhotyön tekijä on edesmennyt, opas sanoo. Hän oli päihdeongelmainen, opas sanoo. Ennen tuota syyskuun yötä – jona nuorimies oli omien sanojensa mukaan ihan pihalla viinasta, lääkkeistä ja huumeista – hän oli ollut hiljainen 25-vuotias, väärille teille eksynyt, mutta ei suinkaan toivoton tapaus edes sosiaaliviraston mielestä. Sitten hän teki virheen, jota ei voinut painaa villaisella.

Maalaukset olivat mielestäni kaameita. Älkää ymmärtäkö väärin. Jos olisin itse piirrellyt irronneita profeetan päitä tuohon tyyliin, olisin haljennut ylpeydestä ja esitellyt tuotoksia jokaiselle vastaantulijalle. Niinhän Nysvääkin kiistämättä teki. Toisella taitelijalla oli sopimus Disneyn kanssa. Hän piirteli bambeja.

Maalauksista ei ollut ohjaamaan Suomi-laivaa selvemmille vesille. Paanukatosta – rakennettu käsityönä, talkoovoimin – oli kirjoitettu niin paljon, että siitä sai tikkuja silmiin. Tarvitsin jotain parempaa, jotain omaa.

Olisi pitänyt aloittaa matka Pohjanlahdelta, Porin jatseista vaikka, kulkea hitaasti yläjuoksulle, pimeyden sydämeen. Joko tulet tutuiksi kauhun kanssa tai… Ulvila. Pudota pommi, tapa kaikki. Ei ollut aikaa, kiire. Lukijat äänestivät jaloillaan.

Arkistojen tonkiminen vie aikaa ja on ikävää. Löydät parin omaisen nimet ja mietit, onko vaivan arvoista repiä tikit auki juuri kun läheiset alkavat toipua kolmen vuoden takaisesta huipentumasta. Tekijä oli pysynyt hiljaa. Käsiini oli jäänyt vain kaksi sanaa, joiden saattoi uskoa olevan kaverin suusta, ja niistäkin ensimmäisen autenttisuus oli epävarma: “aivan pihalla”.

Oikeudenkäyntien jälkeen tekijä oli pitänyt päänsä kiinni. Hän halusi kadota. Hän toteutti tahtonsa viimein 12 vuotta virheensä jälkeen, entisöidyn kirkon avajaisten kunniaksi. Uusi kirkko, entinen mies. Olihan oppaalla jotain kerrottavaa.

Tekijän tahtoa tuli kunnioittaa. Jenkeissä oli perustettu oma liike edistämään tekijöiden toiveita, Kill Author nimeltään. Harmittavan usein tekijät Venäjän ja muiden diktatuurien ulkopuolella kuitenkin joutuivat hoitamaan asian itse.

“Tiedätkö mikä sä oot?”

“Niin?”

“Sä oot sormi joka osottaa kuuta.”

Päätoimittaja näytti nielaisseen kimpaleen kakkaa. “Jaaha. Zeninisti-Salla.”

“Risto-kulta. Kuuntele nyt. Sä kuulutat kaikille, että kattokaa kuinka hieno, pullea valkea sormi. Ja kansa katsoo sun sormea ja hymisee.”

“Niin?”

“Ei mitään. Ei muuta, loppu.”

Pomo puristi kätensä nyrkkiin ja asetteli ne kirjoitusalustalle.

“Väitätkö sä”, hän sanoi hampaitten välistä, “että sä menit Nysvääseen, vietit siellä kaksi yötä? Etkä löytäny mitään.”

“Painamisen arvoista. Siis lehteen”, virnistin.

“Älä vittuile!”

“Rauhoitu, Risto. Ei tää oo henkilökohtaista. Ota asia ammatillisti, hyvä mies. Minkälaista Suomi-kuvaa edistää, että kun Norjassa, Nato-maassa herranen aika, poltetaan kirkkoja sen takia kun saatana elää ja on voimissaan, meillä syynä on se, että Jeesus muutti ensin veden viiniksi, sitten viinin verekseen ja lopulta taikoi koko paskan taivaan tuuliin?”

Päätoimittaja tuijotti.

“Unohda. Ei maksa vaivaa.”

“Sun urasi on ohi.”

“Se taisi olla ohi jo sinä iltana kun sä tulit mun juhlamekolle ja meijän pikku juttu oli ohi. Mä tiedän että mulla on epäterve tarve etsiä vanhemmista miehistä jotain isähahmon kaltaista turvaa, mutta mä tiedostan sen. Mä teen töitä sen eteen, että mä toivun.”

“Painu helvettiin.”

“Kiitos mielihyvin.”

Otin laukkuni ja nousin.

“Sitä paitsi, ihan vain ammatillista kehitystä silmällä pitäen tiedoksi: mä menin sinne väärästä suunnasta.”

Hän oli saanut suunsa auki, ääntä ei vielä tullut.

Laitoin käden hänen kallisarvoiselle kirjoitusalustalleen. “Ammattitaitoa, Risto. ‘Opiskele aiheesta kaikki mahdollinen ja käytä sitä.’ Jos sä halusit että mä kaivan kaverin esiin, kaikelle kansalle, sä oisit lähettäny mut sinne mereltä. Ja mä oisin varmaan tehny sen. Mutta sä säästit. Meidät. Siltä. Ehkä sä olet vielä ihminen, Risto. Toivoa on yhä.”

Ehdin huoneen ovelle ennen kuin hän puhui.

“Rehellisesti, Salla – eikö se poika sun mielestä ollut uhri?”

“Ei. Hän ei ollut yhtään mitään omasta mielestään. Ja sitäkö meidän pitäisi ylistää?”

P is for Peace... A for My Ass


MOSCOW - A rare display of loyalty and passion by a politician took place here on Sunday, 20th November 2011.

As the Prime Minister of Russia Vladimir Putin entered the ring at a martial arts event to introduce a local athlete - a real hero, a Russian hero, he kept saying, waiting for the word to become flesh - and was cut short by a storm of fierce and highly unexpected booing, Paavo Arhinmäki, 34, from Finland, stood up.

Then a Presidential candidate of the Left Alliance, nowadays just the party's leader and poster boy, Arhinmäki raised his head high above the hoodlums and addressed the mob. Just like Mayakovsky in his prime, I thought, one among many. Before he shot himself. Mayakovsky, not Arhinmäki.

“When talking about the Taliban,” Arhinmäki thundered, “cutting people’s heads off, we should look into the crimes of Bernie Madoff… With an AK-47, shirtless and shooting…"

He held a pause, swallowed saliva, then shrieked,

“Everyone against us and our lord Putin!”

Arhinmäki fell silent, the audience fell to their seats, ashamed and defeated, afraid of another gas attack, perhaps, and then everybody watched some kung fu. Everyone was young again. Everyone was happy. And the happiest of all, thousands of miles away, were the Taliban.

They had refined their heroin so it could be injected as words, and Paavo Arhinmäki was the head pusher of the new product in Auresia.

*

Presidential candidate Paavo Arhinmäki, an Ostrich and a broken sewer pipe, shown here inhaling his own fumes.

I like hip hop... I like football... And I like Putin.

Writing, drawing and photography:
Matti Paasio

Such a child.

Preach Peace and Support Taliban:
DONATE NOW!

The White Trash Way

Julia Cameron appeared inside a cloud with a golden lining and whispered these sweet words in my ear:

Obsession is the flip side of frustration.

To be applied to all of them except compulsive drinking: 1) Obsession is your horse. Treat it well. 2) Harness obsession in front of your bank account, not the other way around. Make it sweat for you.

Be Alert! In time, your horse will wear itself out. At the first sign of fatigue, abandon it, jump on another. To quote Alec Baldwin, "ABC - Always Be Closing."

Then the cloud burst as Heath Ledger poked his head through, snarling,

They are schemers! They wouldn't know an obsession if it KICKED THEM IN THE ASS!

He withdrew, sat down, and added, as his hands fluttered away,

I am not a schemer. I just... DO... things. 

JA SUOMEKSI:

 Pohjasakan tie luovuuteen

Sovellettavissa kaikkiin paitsi juomisen pakkomielteeseen.
1) Pakkomielle on hevosesi. Kohtele sitä hyvin.
2) Valjasta pakkomielle pankkitilisi eteen äläkä taakse.

~

Hopes Completely Dashed

Citizens are assembled in Mexico. And I don't mean that they are demonstrating or something, they are built there.

Parts arrive from the far side of the border, Paradise, where the finished product as well as the junk is rushed asap to overflow the shelves of the malware state.

However, if you want to move your item, it has to take that detour to South. There's nowhere like day care. And Mexico is day care.

"Your infant should be baptized in the fountains of horror!" one minister (see: a Servant of the Lord) bellowed, while I was trying to sleep.

"Or else you can kiss your fort goodbye. Not to mention your old lady, those whining kids and your own skinny ass! Wasting all ammo on ghosts."

He lowered his voice a bit. "These people," he said, before becoming one with the vapors of the night.

"They are savages!"

@

It is quite a dangerous game, outsourcing the Evil is. In the end, you might drag a Monster out of its slumber. A different kind from the one you had in mind, but a beast just the same.

She said I should have told her. Told her what, exactly? That I'm a pervert and a degenarate? Oh, allegedly. That's the word that does wonders in these circles.

Get Mother of Goo converted, and I promise you, it's a date.

The title of this entry is from the most illuminating review I have ever read of anything. You can find it here.

How Sarajevo Saved Me

The mailwoman brought me a book, and made me shut up, for a while at least.

PUTTING EVERYBODY DOWN, VERBALLY OR OTHERWISE, IS JUST ANOTHER SAD SYMPTOM OF DEPRESSION - WORSE THAN SAD. IT'S PATHETIC.

If I'd stumbled upon this book a little bit earlier, maybe things wouldn't have turned out the way they did. Then again, maybe they would.

John Falk tells a true and touching story about a battle with a beast that appears in different forms in different worlds. Depression plays havoc usually in countries with a relatively high standard of living, while war rips apart everyone in its path, especially the poor.

A single memoir, Hello to All That, manages to produce firsthand testimony from both frontiers, witnessed by the same guy.

One morning at the age of 12, Falk woke up with only one desire left in his body: to go back to sleep. And the feeling - of nothing, which enfolds him so that he very nearly becomes nothing - won't go away.

His family gets worried, of course, and does everything in its power to help. To no avail. The boy sees no point in doing anything. For a while Falk grinds his teeth and goes through the motions, pretending everything is dandy. Finally, he really is incapable of doing anything. He spends most of his hours in a supine position, reading at night, sleeping the day away.

Enter doctors, enter shrinks, enter antidepressants, which, after many attempts, seem to take effect.

But the damage is done. The boy has lost over a decade of his life. "There had been a point in my life when my biggest ambition was simply to make it to the next minute", Falk writes.

He needs to live. He needs to reconnect with the world, with people. So he packs his bags, cooks up a story about being a correspondent for NBC Radio and boards a plane to Sarajevo.

It is August 1993.

___


Somehow, today, unable to bear one more piece of news about the financial crisis, I appreciate Falk's move even more. Also, there's the story of Anthony Shadid, which I stumbled upon yesterday.



Hello to All That: A Memoir of Zoloft, War, and Peace
By John Falk
Picador, 2005



http://www.amazon.co.uk/Hello-All-That-Memoir-Zoloft/dp/0805072187/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1327005405&sr=8-1

Swimming to the Mud Island

Waiting, waiting. Postponing the inevitable. I can't write shit. There are the covers, of course. I said it, I'm a chanteuse. A songbird in a cage of my own device, lovelorn fool under your empty balcony. Heat some oil, pour it.

How grey can a landscape get? The sun has the good sense of going down. Observe yourself, your reactions. What I've been doing all of my life. You need coolin'. I'm going to swim.

Baby, I ain't foolin'. I've done it before. The first one is for fun, the second?

The dusk. The tugboat the only colour - too bright - in this lovely place. The noise it makes, that angry little insistence, an ode to the poor white trash. Forgotten, not gone. Lurking in the shadows. Ready to jump your back. The wave. Now what the fuck is that?

A barge, alright. As deep as sorrow. Foti, cautious as ever, picking up the boombox, so it won't get wet. Good thinking. Good lad. See you another time, Mud Island.

The plane must have landed.

Another pic

Goofy Got Wasted

Was there a girl of 21? A blonde, I never learned her name. I asked her to repeat it, and it escaped my mind again. Her mother wanted to speak to me, she was pleading with me. She brought up how young her daughter was. Oh, I thought she was younger, I replied, suddenly interested. The girl looked at me and came to. She called a cab.

She asked for my cell number. I gave it, didn't ask for hers. I knew I didn't stand a chance with her. She said I was a nice guy and closed the door.

A week later, while cleaning the flat, I found a black scarf. She had left it on the couch. I was amazed that she had really existed, entered the apartment, taken something off. I pressed my face against the wool. There wasn't much of a scent left. Regardless, the scarf saved my day.

The next day, it enforced my sense of utter failure in every field I'd tried my hand at, and in those I hadn't tried and wouldn't try to boot - for me, a failure was as certain as the dusk that wrapped each day in its toxic embrace. I liked the dusk. It informed everybody that soon we could all be put to sleep.

Am I a pedophile now?

Disneyland Nazi Parents Bring Me Down

I was supposed to talk about something else, something serious. Well, I'm out of words.

IED is what I need, but I can't improvise.

Lying Sadist Junkie

" - "

He gotta be! How on Earth = in Hell would a Man otherwise accept such a lousy, measly pay?

He wouldn't. He wouldn't. Unless he were a...

And here we go again.

They are the same people who see sexism everywhere.

It is the Apocalypse, all right. But I still don't think my noggin would make anybody's lawn awfully picturesque.

http://www.health.com/health/gallery/0,,20428990_2,00.html