(Inside me, it was...)

14.6.2016

Liila

Updated 24 June, 2016.


The story is available in English here.
It is called NOT YUGOSLAVIA,
inspired by "Lyla,"
a song written and performed by CocoRosie.

The culprit, the central character,
has changed, though.





KUKA MURHASI KYYLÄN, sietämättömän tiukkapipon Sheilan? Ja ketä kiinnostaa?
Pyydän anteeksi. Jälkimmäinen lause oli liikaa. Lisäksi se on pöllitty jostain biisistä.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ voisi nousta poterostaan tutkimaan tapausta. Saisivat maankuulut tarkkailijat muuta mietittävää, tilaisuuden tuulettaa Itä-Ukrainan katkun vaatteistaan.
Kiistaton tosiasia on, että maanosan ihmisoikeustilanne koheni kertaheitolla Sheilan poismenon myötä. Murhaajalle tulisi myöntää mitali. Kun tietäisimme, kenen kaulaan se ripustaa.
Voimme auttaa tarkkailijoita vaativassa työssään. Käännetään kaikki kivet sen eteen, että kavereiden taakka vähän kevenisi. Emme saa unohtaa, että ETYJin puheenjohtajana toimii niin ikään kauhea akka. Hän muistuttaa hämmentävästi vastikään edesmennyttä. Sheila tosin ei lähettänyt härskejä tekstiviestejä kenellekään ikinä.
TAPPAJA LÖYTYY usein uhrin lähipiiristä. Ei tietenkään aina. Jos uhrilla ei ollut ketään, kissaa kotona, emme voi panna tutkimuksille pistettä ja sanoa arvatkaa mitä, me kadotimme vainun. Uhri kuoli kai omaan mahdottomuuteensa. Tietenkin voimme sanoa niin, ja uhrin omaiset nostavat metakan. Vainajalla oli ehkä perhettä Australiassa. Heitä saattaa kiinnostaa, miksi sukulaistyttö pääsi hengestään. Tuon etääntyneen perheen mahdollisen toisen tulemisen tähden emme muuten paljasta myöskään Sheilan sukunimeä. Eikä Sheila ole hänen oikea nimensä. Häpeää on koitunut omaisille kaikesta tapahtuneesta kylliksi.
Tiedämme tässä vaiheessa seuraavaa. Sheila tapettiin kadun varteen pysäköityyn virka-autoonsa. Hän istui kuskin paikalle, veti oven kiinni, kumartui ottamaan jotain hansikaslokerosta – kurkkupastillin vaiko vilkun? Sheilan tuntien hän etsi jälkimmäistä, pallukkaa, joka kiinnitetään auton katolle. Emme saa koskaan tietää varmasti. Sheila ei löytänyt etsimäänsä. Hän suoristi selkänsä.
Jalkakäytävällä viistosti auton edessä seisoi hahmo, joka piteli käsissään jotain. Hahmo kohotti käsiaseen, lähetti luodin Sheilan levinneeseen otsalohkoon, laittoi toisen tämän riivittyyn sydämeen ja pakeni paikalta.
Todistajaa teolle ei ilmaantunut. Kadun asukkaat olivat iltakymmeneltä autuaasti unten mailla. Tekijä käytti kai äänenvaimenninta. Ammattilaisen kädenjälki loistaa keikasta kuin valomainos.
Sheila työskenteli Suur-Lontoon poliisissa. Kohtalon iltana hän huolehti parinsa kanssa ranskalaisen kenraalin turvallisuudesta. Kenraali osallistui Euroopan tulevaisuutta murehtivaan seminaariin. Hän piti esitelmän hyvin tuntemastaan aiheesta liike-elämän edellytykset Balkanilla.
Kävikö niin, että lukemattomien taistelukenttien veteraani lähti soitellen sotaan? Oliko hänestä tullut vuosien mittaan varomaton? Mitä oikein tapahtui? Se selviää toivon mukaan pian.

* *
HUOMATTAVAN YK-URAN tehnyt kenraali Georges Juillet istui hotellihuoneessaan napit korvissa ja kuunteli samaa kappaletta yhä uudestaan. Hän oli haltioitunut niin sävelmästä kuin äkillisestä tilaisuudesta oppia uutta näin varttuneenakin.
Kenraalin paikallinen avustaja – viehättävä nuori nainen, alun alkaen kotoisin kai Bulgariasta – oli vihkinyt hänet musiikin suoratoistopalvelun saloihin. Sanalla toistaa oli ilmeisesti inttämisen ohella toinen, sangen suloinen, suorastaan sokerinen merkitys: lisää, vielä, uudestaan!
Kenraalin lumonnut kappale oli nimeltään »Lyla». Se oli naisen nimi, joka lausuttiin niin kuin se väri. Kenraali oli kuullut kappaleen Jugoslavian elokuvateollisuudesta kertovan dokumentin lopussa. Sävelmässä oli ollut jotain häiritsevän tuttua. Hän usutti siltä istumalta avustajansa töihin. Haluan tietää laulun nimen ja esittäjän, hän julisti. Haluan levyn itselleni! Tai cd:n, mitä ihmettä ihmiset nykyään kuuntelevatkin. Edes hän ei osannut aavistaa, ettei kukaan kuunnellut enää mitään. Musiikin mukana ei nykyään saanut mitään mitä pidellä käsissä. Puhelimen tai tabletin näyttöä saattoi sentään sivellä. Globalisaation vitsauksia, kenraali manasi.
Lylan esitti siskospari Arizonasta, New Mexicosta, mistä lie. Tyttäret muodostivat yhtyeen, jonka nimi ei jäänyt millään mieleen: CocoRosie.
Tytöthän ovat amerikkalainen Pussy Riot, kenraali innostui. Kukaan ei sillä hetkellä ollut kuuloetäisyydellä. Hän istui hetken hiljaa ja huusi sitten avustajaa luokseen.
Kenraali aikoi antaa avustajalleen lempinimen. Liila, hän sanoi. Laulun mukaan. Jos et pahastu.
Kaikin mokomin, avustaja sanoi. Tietenkään en.
Tietenkään et mitä?
Pahastu.
Kenraali hymyili kuin Jacques Cousteau aikanaan.
Tiedättekö muuten, mistä kappale kertoo, Liila kysyi.
Öö. Jugoslaviasta?
Ei kerro.
Kenraali kohensi asentoaan, korotti ääntään. No jos tarkkoja ollaan, hän pauhasi, se kertoo ei-Jugoslaviasta, paikasta joka ei ole Jugoslavia. Ja se voi olla melkein mikä tt...
Ei.
Eikö? Ei ilmeisesti. Mistä se kertoo? Valista vanhaa höppänää, ole ystävällinen. Kosovosta? Bosniasta?
Kappale kertoo ihmiskaupasta.
Kenraali ei hetkeen löytänyt sanoja, mikä oli hyvin harvinaista.
Jos sallitte, Liila sanoi ja astui lähemmäs, levyllä on kappale josta pidän enemmän.
Kaikin mokomin.
Liila poimi tabletin kenraalin sylistä.
Hän ei kavahda sitä, että melkein koskee minuun, kenraali ajatteli.
Liila naputteli tottuneesti tablettia. Hän nykäisi kuulokkeet irti laitteesta, ja kappale alkoi soida.
Sen nimi on »By Your Side», Liila sanoi.
Kuunnellessaan kappaletta kenraali hämmentyi entisestään. Tämän oli oltava pilaa, hän ajatteli. Liila ei taatusti aikonut ryhtyä hänen kotirouvakseen.
Eihän?
OVELTA KUULUI KOPUTUS. Liila lähti avaamaan, muutti suuntaa kesken matkan ja meni vessaan. Hän ei sulkenut ovea perässään. Kuka siellä, Liila huusi.
Poliisi, miesääni sanoi. Päästättekö meidät sisään?
Emme päästä, avustaja huusi, kautta kaftaanimme emme, ellei ilmesty virkamerkkiä ja äkkiä.
Oven takana pidettiin palaveria. Mies aikoi sanoa jotain. Nainen keskeytti hänet.
Neiti, kuka olette? Vastatkaa tai murramme oven.
Herra Juillet’n avustaja, Liila sanoi, kenraalin avustaja.
Avatkaa ovi, heti.
Emme voi näyttää virkamerkkiä oven läpi, mies yritti.
Kenraali nousi tuolistaan. Lopetetaan tämä pelleily, hän sanoi ja avasi oven.
Näin ei voi menetellä, naispoliisi sanoi tyytymättömänä.





Jatkuu...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti