Aamulla halusin rankaista itseäni. Suunnittelin tieteellisen tarkkaa selvitystä omasta alennustilastani - köyhää väkeä kellariloukossa. Päivän mittaan tunteeni mätänivät. Sieluni bakteerin tekivät työtään: en enää ymmärtänyt, mitä oli nähnyt tässä naikkosessa. Väsyin häneen tai käsitykseeni hänestä. Ylistettyjä olkoot musiikkivideot.
Kun päiväunet törmäävät todellisuuteen, syntyy ruumiita. Mitä se minua liikuttaa? Eläviä kuolleita meillä on kaatopaikalle kärrättäväksi. Ei tarvitse juoda itseään hengiltä. Ei tarvitse yhtään mitään. Pidän hänestä, siinä kaikki. Mitä se minua liikuttaa?
Huomenna maassa on lumi, hengittäminen helppoa. En muista mitään.
Jatkoa: http://kurrmay.blogspot.fi/2012/10/kuuleeko-grozny.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti