(Inside me, it was...)

5.3.2016

King Kong ja kuningas Tzara




King Kong on tuotu San Franciscoon sivistyksen pariin. Se on pantu näytille musiikkiteatterin lavalle, missä elukka roikkuu kahleissaan kuin väkivahva Kristus.
King Kong on masentunut. Sitä ei liikuta, ei kiinnosta mikään. Valtava gorilla riiputtaa päätään kuin kuollut.
Tilaisuuden järjestäjät ovat huolissaan. Massiivinen masennuspotilas ei myy. Luuserin leima ei lähde edes karvaisen hirviön otsasta, kun se siihen on lyöty. Tätä menoa maailman kahdeksas ihme tartuttaa apatiansa joka ikiseen yleisön joukossa, seuraa taantuma.
Tilanne huutaa ratkaisuja, päätöksiä.
Järjestäjät tuovat näyttämölle Tristan Tzaran. Ja katso: jättiläisen mielenkiinto herää. Se tuijottaa ihmeissään pikku ukkoa. Toivo alkaa elää otuksen silmissä – kunnes se tajuaa, että äijä on väärä, monokkelia kantava Glenn Greenwald. Ja tämä kirkuu, sillä gorillan kahleet katkeilevat kuin kuminauhat.
King Kong tarttuu ensin vale-Tzaraan. Se mulkaisee tätä, tuhahtaa ja viskaa olkansa yli kuin käytetyn kortsun. Kong kohdistaa kiukkunsa yleisöön. Gorilla tyhjentää katsomon valtavan kätensä huiskaisuilla, rivin kerrallaan, suoraan seinään. Se näkee parvella tutut kasvot ja hyppää sinne.
Rakennelma luhistuu gorillan painon alla. Edward II luikkii pakoon takaovesta.
Oven on puhkaissut seinään NSA.

Tristan Tzara
Jatkuu TÄÄLLÄ.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti