Kesällä autoja tuli ja meni. Syksyllä liikenne väheni, kunnes loppui kokonaan. Valoisa aika kutistui kuin Puola maailmansodassa. He istuivat tuvan pöydässä ja kyttäsivät tietä. Koitti päivä, kun raitilla ei liikkunut ketään. Sitten sekin oli poissa, päivä. Kuin kuolema olisi laskeutunut, isä sanoi. Hän ei käyttänyt sanaa kuin.
Nuori opettaja alkoi arvioida elämäänsä uudelleen.
 |
| Kuva: Ritva Paasio |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti