(Inside me, it was...)

7.5.2017

Rantanen vs. Kelly


Kansalaiset!

Terroristit Bill Ayers ja Bernardine Dohrn saapuvat Suomeen torstaina 11.5.2017.
Pieni mielenilmaus ei olisi pahitteeksi. Kansalaisvelvollisuutemme on osoittaa, että vasemmistonatsit eivät ole tervetulleita Espoon elokuvafestivaaleille eivätkä muutenkaan. Vähintä mitä voimme tehdä, on heittä pariskuntaa mädillä tomaateilla ja kananmunilla.

Seuraavassa aiheeseen liittyvä katkelma teoksesta Ajatko aktivistiksi.

Älä tee sitä, rättimainos varoittaa. Vihollisen viesti tulee kääntää nurin, sen todellinen sisältö härnätä esiin. Mutta maineikas kultainen vasikka, LSD-guru Timothy Leary kehottaa hänkin heittämään sikseen. Ihmisen ainut tehtävä on sulautua Kosmokseen, eikä hippi-isä tässä kehota valtaamaan kulttuuriravintolaa. Herää jo, kapakka ei ole koko maailma. Kukaan ei sinua niistä pöydistä hae, paitsi poliisi ja noutaja ja ehkä Mefistofiilis.
Tämä teksti on RAAKILE. Lopullisen version löydät kirjasta.


Riistäjä ja anti-imperialisti sanovat siis samaa. Missä on erotuomari Rantanen, missä Chomsky? Jotain hämärää on tekeillä, silti profeetta ja tämän torvi ovat jääräpäisesti vaiti. Jos ei tämä ole salaliitto, vieläpä kevään ensimmäinen, lupaan liittyä muslimiveljeskuntaan.
Aiot aktivistiksi. Oletan niin, muuten et olisi tässä. Hyvä... mutta aktivismi ei yksin riitä, enää. Lisäksi on oltava Delfoin oraakkeli, nykyajan Nostradada, täytyy osata ennustaa ja vieläpä oikein. Kuka käärii toimistasi välilliset, kuka välittömät voitot? Kenen pussiin uhosi pelaa?
Tutki itseäsi. Mieti, haetko huomiota vai oikeinko tosissaan vaadit maailman taipuvan tahtoosi.
Otetaan esimerkki. 1970-luvun amerikkalaiset aktivistit (ryhmät kuten Weatherman ja Symbionese Liberation Army) räjäyttivät pommeja ja ampuivat poliiseja, koska... no hei, olivat niin yksin. He kaipasivat kuulijaa, toivoivat että joku jossain ottaisi heidätkin vakavasti. Siksi he sylkivät julkilausumiaan iskujen jälkeen, niitä ennen ja vaikkei iskusta ollut hajuakaan, kuin uhmaikäinen tulostin. Uran käännyttyä laskuun tietyt Sääennustajan jäsenet – Voima-lehden suosima Suomen-vieras Bill Ayers ja tämän myötäilijät – totesivat itsekin, että pomminheittely oli pelkkä PR-temppu. Iskujen tavoitteena oli kiinnittää kansakunnan huomio itse asiaan, porukan kirjallisiin saavutuksiin. (Ai mitäkö niissä sanottiin? Sitä samaa, mollattiin poliisia ja armeijaa. Jos aihe kiinnostaa, löydät kaiken tietämisen arvoisen Bryan Burroughin ensyklopediasta Days of Rage.)
Jos väkivalta oli kerran mainosta, olisiko iskut voinut tässä vaiheessa lopettaa? Ennustajien brändi tunnettiin jo kautta maan. Vastaus on ilmeinen. Ainoastaan pommit pitivät ryhmän nimeä esillä. Heillä ei ollut enää varaa luopua niistä. Ja mitä mainoskanavaan tuli, terrorismi soi tuotteelle tuhatverroin näkyvyyttä ja kuuluvuutta verrattuna perinteisiin hiljaisen tiedon väyliin, kuten mielenosoituksiin, haastatteluihin ja pop up -tempauksiin, joita tuolloin kutsuttiin happeningeiksi. Hei, hyväntahtoinen internet – ketä se kiinnostaisi?
Ei ketään, aivan. Edeltävästä nousee kaksi kysymystä: (1) Olivatko ”hirvittävät huussin räjäyttäjät” (FBI:n lempinimi ennustajille) lauma harrastajakirjoittajia, jotka olivat vain eksyneet ja pahasti? (2) Miten on itsesi laita? Haluatko kirjailijaksi?
Tässä tulevat vastaukset: (1) kyllä ja (2) sinun kai se pitäisi tietää... eikö?
Jos vastaat kyllä, aiot alkaa tekijäksi, saanko pyytää, lopeta heti. Vielä ei ole myöhäistä perääntyä. Ei maksa vaivaa, usko pois. Siihen asti kun sanataiteessa järjestetään jotain X-Factoria muistuttavaa, pitäkööt paskansa, oikeesti.
Jos haluat tähdeksi keinolla millä hyvänsä, tilanne on toinen, terrorismi varteenotettava koulutuspolku. Ajattele nyt Bostonin maratonin pommi-iskuista kuolemaantuomittua Dzokhar Tsarnajevia. Hän pääsi Rolling Stone -lehden kanteen. Hänestä tuli kapinallisten tyttöjen ja poikien märkä uni. Jaharin maailma, kannessa luki. (Jahar on tyypin etunimen jenkkiversio, niinkö JJ... Jacobs.)
Kelaa. Susta tehdään kansijuttu lehteen, joka on entinen alakulttuurin äänitorvi. Ja sen jutun mukaan sulla on aivan ikioma maailma.
Maailma on sinun.
Näiden mahdollisuuksien edessä on käsittämätöntä, että suuri enemmistö jää mieluummin kotiin illan elokuvan ja bulimian pauloihin. Vaikka voi kai siinäkin lajissa nousta mestariksi. Sen kun loikkaat metatasolle. Mikä sen tv-ohjelman nimi onkaan, Uusavuttomat?[1]


Tyydy enempään



Suuri yleisö istuu kuskin paikalla aktivismi – terrorismin Dakar – Pariisi -rallissa, niin oudolta kuin ajatus ensi alkuun kuulostaakin.
Suoran toiminnan sanansaattaja ja väkivallan apostoli taistelevat molemmat kartanlukijan paikasta kärkikaartin autossa. Ne tappelevat sijasta hiljaisen enemmistön sydämessä ja korvien välissä (toivoen vailla toivoa, että heille on tilaa). Aktivisti ja terroristi houkuttelevat äkisti kyllästyvää kansaa puolelleen suurin puhein ja teoin, jotka harvoin kestävät lähempää tarkastelua.
Teot säilyvät aikain saatossa tuskin koskaan, puheet hiukan harvemmin. Kuka olisi kuullut ex-ennustaja Bill Ayersista, jollei iki-ihana Megyn Kelly[2] olisi hiillostanut häntä Fox-kanavan haastattelussa? Oletko nähnyt, kuinka varhaiskasvatustieteen professori kiemurtaa[3]? Eikä Ayersin tulenarasta menneisyydestä olisi piitattu tämänkään vertaa, ellei lieroa olisi kytketty kautta rantain presidenttiehdokas Obamaan.
Maine katoaa, puheet unohtuvat. Vain hirmutöiden muisto elää.
Vaan entä jos olisi toisin päin? Jos aktivistin puheet olisivat pahoja ja teot jaloja?
Miten edistyksen soihdunkantajat siihen suhtautuisivat?
Antakaahan kun kerron.



ISISin edeltäjä Irakin al-Qaida teki kaiken väärin. Sen ensisijaisia uhreja olivat shiiamuslimit, mutta sunnitkin kelpasivat Moolokin kitaan. Vasta kolmas kohde järjestön listalla olivat maan miehittäjät, länsiliittouman sotilaat.
Irakin al-Qaidaa johti ikääntynyt nuorisorikollinen Jordanista, Abu Musab al-Zarqawi. Hän aloitti omakätisesti videolle tallennetut kurkunleikkaamiset. Länsiliittouma puhui ennen pitkää paikalliset heimot puolelleen ja nujersi terroristit. Tässä suostuttelussa liittouman asiaa ajoi parhaiten Zarqawi itse. Osama bin Ladenkin hytisi inhosta, kun šeikki Abu Musabista oli puhe.
No, 5 – 7 vuotta kului, ja käärmeenpesästä pulpahti muna, jota koristi uusi rimpsu arabiaa. Irakin ja Syyrian islamilainen valtio (ISIS) oli syntynyt, ja sitä johti uskontotieteen kandi Abu Bakr al-Baghdadi. Pian ajankohtaisohjelmien asiantuntijat vertasivat tuskissaan alueen terrorismia Hydraan – antiikin hirviöön, jolla on käärmeen vartalo yhdeksän päätä.
Joka kerta kun pään leikkaa irti, tilalle kasvaa kaksi uutta.
Johda siinä sitten vapaata maailmaa, yritä irrottautua sodasta.
Näyttää nimittäin, ettei terroristi koskaan opi.
Näyttää väärin. Joku on ottanut opikseen ja tehnyt välirikon Bagdadin kanssa jo aikaa sitten Jos harrastaisin vedonlyöntiä, laittaisin rahani likoon juuri tämän porukan puolesta, eettisistä syistä ennen muuta.



Uutisvirran marginaalissa tapahtuu vaikka mitä mielenkiintoista. Täällä hämärän rajamailla ankeinkin meno on innostavampaa kuin se kaikkein paras, mitä aikuisviihteellä tarjota.
Harrasta Lähi-itää, älä pornoa. Tuomas, kuuletko?
Asiasta toiseen: se on Weatherman, yksikössä. Nimi on ideologiassa uitettu ja seksistinen, tiedän. Sen takia se vaihdettiinkin. Syntyi The Weather Underground, ja sen iskuissa kuoli ainakin yksi poliisi, toisin kuin jutussasi väität[4].
Uhrin nimi oli Brian McDonnell. Häneltä jäi vaimo ja kaksi lasta. Toivokaamme, Tuomas, sinun vuoksesi, että McDonnell saa levätä rauhassa. Herääminen on kauhean vaikeaa, jos on kaiken yötä leikkinyt hippaa kuolleiden kanssa.
Ehkä vaimo ja lapsetkin ovat päässeet elämässä eteenpäin.



Mikäli itse olet päässyt tähän asti, voit jo huokaista. Pahin on ohi. Sinut on hyväksytty avantgarden erikoisjoukkojen eliittiporukkaan. Olet miltei valmis: kahlaat enää sata sivua, sitten voit mennä tenttiin. Vastaat omatuntosi esittämiin kysymyksiin ja vannot valan. Lupaat käyttäväsi opittuja taitoja yksin puolustustaisteluun ja olet vapaa.
Runoilijan sanoin:

oi olet vapaa
minne tahansa menemään,
olet harvinaisen vapaa: vain
nopeutesi määrätään.

Antoisaa elokuvailtaa. Ikuiset liittolaiset[5] on muuten järkyttävintä saastaa, mitä Hollywood on koskaan suoltanut. Se leffa jos mikä on rappiotaidetta.
Pannaan palamaan.




[1] Kirjoittaja tarkoittaa Sohvaperunoita.
[4] Tuomas Rantanen: Sääennustajien testamentti (linkki). Voima 4/2017, s. 60.
[5] The Company You Keep, ohjaus Robert Redford.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti