Kansalaiset!
Terroristit Bill Ayers ja Bernardine Dohrn saapuvat Suomeen torstaina 11.5.2017.
Pieni mielenilmaus ei olisi pahitteeksi. Kansalaisvelvollisuutemme on osoittaa, että vasemmistonatsit eivät ole tervetulleita Espoon elokuvafestivaaleille eivätkä muutenkaan. Vähintä mitä voimme tehdä, on heittä pariskuntaa mädillä tomaateilla ja kananmunilla.
Seuraavassa aiheeseen liittyvä katkelma teoksesta Ajatko aktivistiksi.
Älä tee sitä, rättimainos
varoittaa. Vihollisen viesti tulee kääntää nurin, sen todellinen sisältö härnätä
esiin. Mutta maineikas kultainen vasikka, LSD-guru Timothy Leary kehottaa hänkin
heittämään sikseen. Ihmisen ainut tehtävä on sulautua Kosmokseen, eikä
hippi-isä tässä kehota valtaamaan kulttuuriravintolaa. Herää jo, kapakka ei ole
koko maailma. Kukaan ei sinua niistä pöydistä hae, paitsi poliisi ja noutaja ja
ehkä Mefistofiilis.
 |
| Tämä teksti on RAAKILE. Lopullisen version löydät kirjasta. |
Riistäjä ja anti-imperialisti sanovat siis samaa. Missä on
erotuomari Rantanen, missä Chomsky? Jotain hämärää on tekeillä, silti profeetta
ja tämän torvi ovat jääräpäisesti vaiti. Jos ei tämä ole salaliitto, vieläpä
kevään ensimmäinen, lupaan liittyä muslimiveljeskuntaan.
Aiot aktivistiksi. Oletan niin, muuten et
olisi tässä. Hyvä... mutta aktivismi ei yksin riitä, enää. Lisäksi on oltava
Delfoin oraakkeli, nykyajan Nostradada, täytyy osata ennustaa ja vieläpä
oikein. Kuka käärii toimistasi välilliset, kuka välittömät voitot? Kenen
pussiin uhosi pelaa?
Tutki itseäsi. Mieti, haetko huomiota vai
oikeinko tosissaan vaadit maailman taipuvan tahtoosi.
Otetaan esimerkki. 1970-luvun amerikkalaiset
aktivistit (ryhmät kuten Weatherman ja Symbionese Liberation Army) räjäyttivät
pommeja ja ampuivat poliiseja, koska... no hei, olivat niin yksin. He
kaipasivat kuulijaa, toivoivat että joku jossain ottaisi heidätkin vakavasti. Siksi
he sylkivät julkilausumiaan iskujen jälkeen, niitä ennen ja vaikkei iskusta
ollut hajuakaan, kuin uhmaikäinen tulostin. Uran käännyttyä laskuun tietyt
Sääennustajan jäsenet – Voima-lehden suosima Suomen-vieras Bill Ayers ja tämän
myötäilijät – totesivat itsekin, että pomminheittely oli pelkkä PR-temppu. Iskujen
tavoitteena oli kiinnittää kansakunnan huomio itse asiaan, porukan kirjallisiin
saavutuksiin. (Ai mitäkö niissä sanottiin? Sitä samaa, mollattiin poliisia ja
armeijaa. Jos aihe kiinnostaa, löydät kaiken tietämisen arvoisen Bryan
Burroughin ensyklopediasta Days of Rage.)
Jos väkivalta oli kerran mainosta, olisiko
iskut voinut tässä vaiheessa lopettaa? Ennustajien brändi tunnettiin jo kautta maan.
Vastaus on ilmeinen. Ainoastaan pommit pitivät ryhmän nimeä esillä. Heillä ei
ollut enää varaa luopua niistä. Ja mitä mainoskanavaan tuli, terrorismi soi
tuotteelle tuhatverroin näkyvyyttä ja kuuluvuutta verrattuna perinteisiin
hiljaisen tiedon väyliin, kuten mielenosoituksiin, haastatteluihin ja pop up -tempauksiin,
joita tuolloin kutsuttiin happeningeiksi. Hei, hyväntahtoinen internet – ketä
se kiinnostaisi?
Ei ketään, aivan. Edeltävästä nousee kaksi
kysymystä: (1) Olivatko ”hirvittävät huussin räjäyttäjät” (FBI:n lempinimi
ennustajille) lauma harrastajakirjoittajia, jotka olivat vain eksyneet ja
pahasti? (2) Miten on itsesi laita? Haluatko kirjailijaksi?
Tässä tulevat vastaukset: (1) kyllä ja (2)
sinun kai se pitäisi tietää... eikö?
Jos vastaat kyllä, aiot alkaa tekijäksi, saanko pyytää, lopeta heti.
Vielä ei ole myöhäistä perääntyä. Ei maksa vaivaa, usko pois. Siihen asti kun
sanataiteessa järjestetään jotain X-Factoria muistuttavaa, pitäkööt paskansa, oikeesti.
Jos haluat tähdeksi keinolla millä hyvänsä, tilanne
on toinen, terrorismi varteenotettava koulutuspolku. Ajattele nyt Bostonin
maratonin pommi-iskuista kuolemaantuomittua Dzokhar Tsarnajevia. Hän pääsi
Rolling Stone -lehden kanteen. Hänestä tuli kapinallisten tyttöjen ja poikien
märkä uni. Jaharin maailma, kannessa luki. (Jahar on tyypin etunimen
jenkkiversio, niinkö JJ... Jacobs.)
Kelaa. Susta tehdään kansijuttu
lehteen, joka on entinen alakulttuurin äänitorvi. Ja sen jutun mukaan sulla on
aivan ikioma maailma.
Maailma on sinun.
Näiden mahdollisuuksien edessä on
käsittämätöntä, että suuri enemmistö jää mieluummin kotiin illan elokuvan ja
bulimian pauloihin. Vaikka voi kai siinäkin lajissa nousta mestariksi. Sen kun
loikkaat metatasolle. Mikä sen tv-ohjelman nimi onkaan, Uusavuttomat?[1]
Tyydy enempään
Suuri yleisö istuu kuskin paikalla aktivismi – terrorismin Dakar –
Pariisi -rallissa, niin oudolta kuin ajatus ensi alkuun kuulostaakin.
Suoran toiminnan sanansaattaja ja väkivallan
apostoli taistelevat molemmat kartanlukijan paikasta kärkikaartin autossa. Ne
tappelevat sijasta hiljaisen enemmistön sydämessä ja korvien välissä (toivoen
vailla toivoa, että heille on tilaa). Aktivisti ja terroristi houkuttelevat
äkisti kyllästyvää kansaa puolelleen suurin puhein ja teoin, jotka harvoin
kestävät lähempää tarkastelua.
Teot säilyvät aikain saatossa tuskin koskaan,
puheet hiukan harvemmin. Kuka olisi kuullut ex-ennustaja Bill Ayersista, jollei
iki-ihana Megyn Kelly[2]
olisi hiillostanut häntä Fox-kanavan haastattelussa? Oletko nähnyt, kuinka varhaiskasvatustieteen professori kiemurtaa[3]?
Eikä Ayersin tulenarasta menneisyydestä olisi piitattu tämänkään vertaa, ellei lieroa
olisi kytketty kautta rantain presidenttiehdokas Obamaan.
Maine katoaa, puheet unohtuvat. Vain
hirmutöiden muisto elää.
Vaan entä jos olisi toisin päin? Jos
aktivistin puheet olisivat pahoja ja teot jaloja?
Miten edistyksen soihdunkantajat siihen
suhtautuisivat?
Antakaahan kun kerron.
ISISin edeltäjä Irakin al-Qaida teki kaiken väärin. Sen
ensisijaisia uhreja olivat shiiamuslimit, mutta sunnitkin kelpasivat Moolokin
kitaan. Vasta kolmas kohde järjestön listalla olivat maan miehittäjät, länsiliittouman
sotilaat.
Irakin al-Qaidaa johti ikääntynyt
nuorisorikollinen Jordanista, Abu Musab al-Zarqawi. Hän aloitti omakätisesti
videolle tallennetut kurkunleikkaamiset. Länsiliittouma puhui ennen pitkää
paikalliset heimot puolelleen ja nujersi terroristit. Tässä suostuttelussa
liittouman asiaa ajoi parhaiten Zarqawi itse. Osama bin Ladenkin hytisi
inhosta, kun šeikki Abu Musabista oli puhe.
No, 5 – 7 vuotta kului, ja käärmeenpesästä
pulpahti muna, jota koristi uusi rimpsu arabiaa. Irakin ja Syyrian islamilainen
valtio (ISIS) oli syntynyt, ja sitä johti uskontotieteen kandi Abu Bakr
al-Baghdadi. Pian ajankohtaisohjelmien asiantuntijat vertasivat tuskissaan
alueen terrorismia Hydraan – antiikin hirviöön, jolla on käärmeen vartalo
yhdeksän päätä.
Joka kerta kun pään leikkaa irti, tilalle
kasvaa kaksi uutta.
Johda siinä sitten vapaata maailmaa, yritä
irrottautua sodasta.
Näyttää nimittäin, ettei terroristi koskaan opi.
Näyttää väärin. Joku on ottanut opikseen ja
tehnyt välirikon Bagdadin kanssa jo aikaa sitten Jos harrastaisin vedonlyöntiä,
laittaisin rahani likoon juuri tämän porukan puolesta, eettisistä syistä ennen
muuta.
Uutisvirran marginaalissa tapahtuu vaikka mitä mielenkiintoista.
Täällä hämärän rajamailla ankeinkin meno on innostavampaa kuin se kaikkein
paras, mitä aikuisviihteellä tarjota.
Harrasta Lähi-itää, älä pornoa. Tuomas,
kuuletko?
Asiasta toiseen: se on Weatherman, yksikössä.
Nimi on ideologiassa uitettu ja seksistinen, tiedän. Sen takia se
vaihdettiinkin. Syntyi The Weather Underground, ja sen iskuissa kuoli ainakin
yksi poliisi, toisin kuin jutussasi väität[4].
Uhrin nimi oli Brian McDonnell. Häneltä jäi
vaimo ja kaksi lasta. Toivokaamme, Tuomas, sinun vuoksesi, että McDonnell saa
levätä rauhassa. Herääminen on kauhean vaikeaa, jos on kaiken yötä leikkinyt
hippaa kuolleiden kanssa.
Ehkä vaimo ja lapsetkin ovat päässeet
elämässä eteenpäin.
Mikäli itse olet päässyt tähän asti, voit jo huokaista. Pahin on
ohi. Sinut on hyväksytty avantgarden erikoisjoukkojen eliittiporukkaan. Olet
miltei valmis: kahlaat enää sata sivua, sitten voit mennä tenttiin. Vastaat
omatuntosi esittämiin kysymyksiin ja vannot valan. Lupaat käyttäväsi opittuja
taitoja yksin puolustustaisteluun ja olet vapaa.
Runoilijan sanoin:
oi olet vapaa
minne tahansa menemään,
olet harvinaisen vapaa: vain
nopeutesi määrätään.
Antoisaa
elokuvailtaa. Ikuiset liittolaiset[5]
on muuten järkyttävintä saastaa, mitä Hollywood on koskaan suoltanut. Se leffa
jos mikä on rappiotaidetta.
Pannaan palamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti