(Inside me, it was...)

16.8.2014

Aurinko nousee

(Halusit tai et)


Tyypin rinnassa luki Rodriguez. Se oli hänen nimensä, Jake Rodriguez. Hän oli hurmaava öykkäri. Kätkikö läikkyvä pinta alleen mittaamattomat syvyydet vai kotoisan mutapohjan, siitä Sonja ei saanut selvää. Ajatellaan edellä mainittua tatuointia. Se saattoi olla osoitus äärettömästä itserakkaudesta, jotain todella noloa, tai sitten oire jostain muusta. Jaken vaitonaisuus aiheesta ei luvannut hyvää. Mutta sillekin saattoi löytyä selitys. Hän oli käynyt komennuksella tai kiertueella Afganistanissa  Sonja ei ollut varma kummasta oli kyse  ja siellä päin maailmaa saattoi tapahtua mitä hyvänsä. Sonja ei kehdannut tässä vaiheessa, heti suhteen alussa, alkaa penkoa toisen psyyken pölyisimpiä lokeroita. Hän ei voinut kuin odottaa. Mihin hänellä ei periaatteessa ollut aikaa.
Hän oli löytänyt Jaken deittisivustolta. Hetken hän oli epäröinyt miehen kansallisuuden suhteen  mutta mitä enää oli menetettävänä? Masokisti etsii seuraa. Ulkomaalaiset älkööt vaivautuko. Niin Sonjan ilmoituksessa ilmeisesti luki, jossain rivien välissä, mikäli tähänastisesta saaliista jotain saattoi päätellä. Hän oli niin kurkkuaan myöten täynnä suomalaisia miehiä, Suomea ylipäänsä. Yhtä hyvin saattoi hypätä tuntemattomaan kuin mädäntyä täällä.
Neuvostoliitto ei lakannut olemasta vuonna 1991; se loikkasi länteen. Pikkiriikkisen Suomen miehittäminen, mikä oli osoittautunut ylivoimaiseksi urakaksi talvi- ja jatkosodassa, näyttikin yllättävän helpolta henkisesti, kun raskas propaganda-ase otettiin käyttöön. Eikä valloittaminen tapahtunut hetkessä. Vuoteen 2014 mennessä työ alkoi kuitenkin olla virallista sinettiä vaille valmis. Amerikan Yhdysvallat oli emä- ja siirtomaan enemmistön mielestä maailmalla se pääpiru, vanha vihtahousu itse. Oliko Venäjän ja Suomen kansan näkemyksillä eroja, vai olivatko molemmat täysin yhtenevät kansallisbolševistien heidän vihavaisten johtotähtiensä Limonovin ja Prilepinin  ohjelman kanssa, se jääköön aatehistorioitsijoiden tutkittavaksi. Tärkeintä oli, että Ukrainan väkisin venytetyn kriisin aikoihin, kuluvan vuoden kesällä, ajatus Suomen itsenäisyydestä, tuo vähintään satavuotinen päiväuni, alkoi vedellä viimeisiään.
Siksi ryhtyminen suhteeseen ihka oikean jenkin kanssa tuntui Sonjasta niin piristävän paheelliselta. Äiti olisi takuulla varoittanut aloittamasta vakavaa suhdetta, mikäli äiti olisi ollut elossa.

Päivä kuin valtaisa harmaa kangas olisi venytetty idästä länteen. Sonja nappasi mielialalääkkeen. Taustaa vasten roiskeet, elämän sattumukset, erottuisivat edukseen. Edellyttäen, että taiteilija vääntäytyisi sängystä ja avaisi maalipurkin kannen. Aivan sama! Harmaa oli hyväksi, harmaa lupaili syksyä. Sonja oli syntynyt syksyllä, ja tätä takaiskua lukuunottamatta vuodenaika oli jumalten suojeluksessa.
He olivat sopineet treffit Stockmannin kellon alle. Paikka oli mauttomuudessaan sovelias, sillä Sonjan tehtävä oli opettaa turistille tapoja. Hän tuli mielestään ajoissa, mutta jenkki oli jo paikalla, erottui laumasta päätä pitempänä muita. Eikä hän ollut yksin. Pornoblondi seisoi miltei miehessä kiinni ja nauroi. Pian mimmi kävisi käsiksi. Osui ja upposi: ämmä laski kämmenensä Jaken käsivarrelle. Eikä tämä pannut lähentelyä pahakseen ilmeestä päätellen päinvastoin.

Teksasin kuningas ei tosiaan turhia aikaillut. Hän käytti jokaisen hetken hyödyksi. Kusipää. Sonja seisoi jalkakäytävällä ja pihisi. Hän kääntyi kannoillaan, haki jotain johon tukeutua, katse osui Vanhan terassille. Ei sinne, ei kuitenkaan. Raitiovaunu halkaisi Aleksanterinkadun kahtia. Sonja lähti vaunun suojassa kävelemään rautatieasemalle päin. Hän ei enää katsonut taakseen.







Jatkuu... TÄÄLLÄ.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti