(Inside me, it was...)

12.8.2014

Limonov etc


Neuvostoliitto ei lakannut olemasta vuonna 1991; se loikkasi länteen. Pikkiriikkisen Suomen miehittäminen, mikä oli osoittautunut ylivoimaiseksi urakaksi talvi- ja jatkosodassa, näyttikin yllättävän helpolta henkisesti, kun raskas propaganda-ase otettiin käyttöön. Eikä valloittaminen tapahtunut hetkessä. Vuoteen 2014 mennessä työ alkoi kuitenkin olla virallista sinettiä vaille valmis. Amerikan Yhdysvallat oli emä- ja siirtomaan enemmistön mielestä maailmalla se pääpiru, vanha vihtahousu itse. Oliko Venäjän ja Suomen kansan näkemyksillä eroja, vai olivatko molemmat täysin yhtenevät kansallisbolševistien - heidän päätalolaisten pääideologiensa Limonovin ja Prilepinin - ohjelman kanssa, se jääköön aatehistorioitsijoiden tutkittavaksi. Tärkeintä oli, että Ukrainan väkisin venytetyn kriisin aikoihin, kuluvan vuoden kesällä, ajatus Suomen itsenäisyydestä, tuo vähintään satavuotinen päiväuni, alkoi vedellä viimeisiään.

Siksi ryhtyminen suhteeseen ihka oikean jenkin kanssa tuntui Sonjasta niin piristävän paheelliselta. Äiti olisi varoittanut aloittamasta vakavaa suhdetta, mikäli äiti olisi ollut elossa.





Edellinen osa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti