Katoamistemppu

KIIREHDI, RAKKAHIN...

 UUSIKSI KIRJOITETTU JAKSO PÄÄTTYY PIAN!

KUUDES LUKU

Katoamistemppu

PYYDÄN ANTEEKSI. Poikkean seuraavassa ohimennen oman yhdentekevän elämäni vaiheisiin. Kiusaus astuu maailmaan jonkun kautta – mutta voi sitä, jonka kiusaus astuu!

Voi minua. Heräsin yöllä kesken unien, mikä on hyvin harvinaista. Moderni lääketiede on poistanut tämän muinoin jokaöisen riesan  miltei kokonaan. Vaan ei viime yönä. Vasenta olkavarttani särki. Heräsin. Noutaja tulee, ajattelin, sydäninfarkti, jännittävää. Mutta särky vaimeni. Noutaja jätti käynnin väliin. Michel Foucault kuuli kutsun, ja tuli hänen puolestaan.

“Olet levittänyt minusta perätöntä tietoa”, hän sanoi. “Mikä ei ole kovin mukavaa.”

Hän virnisti, paljasti mustuneet hampaantynkänsä.

“Haluan lukea julkilausuman”, Foucault sanoi ja kaivoi paperin hihastaan. Mikäli näin oikein, hän oli pukeutunut pitkään kaapuun – miesten mekkoon, kuten Irakissa sanottiin.

“Groupe d'information sur les prisons, tuttavallisemmin GIP, sanoutuu irti kaikista IRA:n toimista. Järjestömme ei ylipäänsä hyväksy väkivallan käyttöä matkalla kohti oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Joskus tosin voimankäytön voi ymmärtää. Se on ennen muuta erittäin näyttävää. Mitä tulee vuoden 1981 nälkälakkoon, tapahtuma oli täysin tarpeeton tragedia. Jos kaikki pukeutuisivat miehen mekkoon, maailmassa olisi rauha.”

Seurasi pamahdus, ja Foucault peittyi savupilveen.

Filosofi oli tehnyt temppunsa. Hän oli kadonnut.

Tiedän, mitä sanot. Minun täytyy käydä lääkärissä ja pälä, mutta pälä: tuon yön jälkeen olen ollut onnellinen. Nukun kuin lapsi. Herään, teen askareeni, lähden ulos. Katson sinitaivasta, ja villi riemu tarttuu minuun. Jotain hyvää tapahtuu pian, ajattelen. Kate Bush halkaisee pilvet, ja tämä on se tapahtuma, joka kaiken kautta ohjailee kaikkea.

Vai oliko se Wilhelm Reich? Joka halkaisi ne pilvet...

Miesparka: kaikkien linssiluteiden äiti Patti Smith on niin ikään tehnyt hänestä biisin.

Ajatus, että tänään tapahtuu jotain hyvää, ei muuten ole naisrokkareilta peräisin, päinvastoin. Se on jäänne elokuvasta Drugstore Cowboy. Hoida perusasiat kuntoon ensin, poika. Sen jälkeen on aikaa ja varaa ryhtyä kulttuurisnobiksi. Täytyy siirtyä orgonivaraajaan pohtimaan tätä ja tämän merkitystä.

Istun rippituoliin, ja kuka odottaakaan toisella puolella, ellei Johan Bäckman. Vai Antjufejev? Sermin läpi hullukaan ei erota heitä toisistaan. Eikä rautakanki. Juoksen nauraen ulos.

Haaveilen ukkosesta järvellä. Tiedän, että olen niin ylisten kuin alistenkin voimien suosiossa.

Toimittajan huomautus

PARIN VIIKON KULUTTUA tästä Massa-lehdessä ilmestyi pakina, jonka oli kirjoittanut nimimerkki Suu. [Jatkuu täällä.]