(Inside me, it was...)

20.11.2015

Ruotsalaiset menestystarinat


Toimittajan huomautus



PARIN VIIKON KULUTTUA edellisestä Massa-lehdessä ilmestyi pakina, jonka oli kirjoittanut nimimerkki Suu. Tämä oli pakinoitsijan ensiesiintyminen lehden palstoilla. Se jäi myös viimeiseksi, sillä vihaisen lukijapalautteen perusteella toimituskunta päätteli, että aivan kaikesta ei Suomessakaan sovi tehdä pilaa. Oli kansakuntamme kuinka maallistunut hyvänsä, meilläkin on jotain pyhää. Jokaisella aiheella on oma viitekehyksensä, perheensä, johon se kuuluu. Ja tasavallan presidentin ja pakolaisten perhe ei ole al-Qaidan perhe.



KYSYMYS BRUNOSTA

Taistelu syrjäytymistä vastaan ei ole juuri heilauttanut meikäläistä. Ei, vaikka tasavallan presidentti ja Suomi-crapin aateli tömistivät jalkojaan porstuassa. Tyypit törmäilivät toisiinsa ja availivat ääntään sen merkiksi, että kohta kuuluu, kuka käskee.
Olin unessa pikemmin kuin alkulause ehti loppuun.
Tarvittiin neljä vuotta sotaa Syyriassa ja rapiat päälle, ennen kuin tärsky tuli ja heräsin todellisuuteen.
Luulette, että säikähdin pakolaisten virtaa Euroopan poikki näille raukoille rajoille. Väärin. En vakuuttunut edes siitä, että – runoilijan sanoin – jääkaapissa on pommi. Mahdollista se tietenkin on. Poliitikon sanoin, kaikki on.
Syrjäytynyt on aina joku toinen. Kukaan ei laita STT:lle postia: “Niille, joita asia saattaa liikuttaa, hyppään nyt sillalta. Olen syrjäytynyt. Heippa, hyvästi.”
Tai mistä sen tietää? Meille ei kerrota kaikkea. Elämme miehitetyssä maassa, itsekin asun vallatussa talossa.
Siltä kämppäni ainakin näytti vielä vähän aikaa sitten.


Syyrian al-Qaida sai minut tiskaamaan. Tapahtumain kulku oli seuraava.
Näin dokumentin Syyrian al-Qaidan eli Nusran rintaman eli Jabhat al-Nusran toiminnasta. Sen jälkeen kun lapset olivat laulelleet ylistystä Osama bin Ladenille, porukan kokkia haastateltiin kenttäkeittiössä. Hän kertoi häärivänsä hellan ääressä myös kotonaan, mutta näille kavereille oli kivempi kokata.
Ja katso: tiskipöytä oli kuin Vimillä pesty. (Saa mainostaa: puhdistusaine on nykyään nimeltään Ctrl + Alt + Del tai jotain.)
Olen nähnyt Syyrian tulevaisuuden, ja se löytyy keittiöstä. Tyypeillä on niskassaan niin Venäjä, Iran kuin Syyrian hallituskin, taivaalta sataa tulta ja tulikiveä, mutta tiskit pestään jokaisen aterian jälkeen.
Tästä ei tingitä. Yksikään astia ei kökötä altaan reunalla likavedessä “likoamassa”.
Ei yksikään!
Niin se oli...
Niin se...
Niinkö?
Vai onko tämä sitä CIA:n propagandaa?
Mitä sanoo Bruno Jäntti?

Jänttiä emme tavoittaneet lausuntoa varten. Toimittaja-aktivisti on juuri nyt incommunicado – hän on Syyriassa tutkimassa tiskiallasta.


The Swedish translation, alas, no longer exists.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti