Toimittajan
huomautus
PARIN
VIIKON KULUTTUA edellisestä Massa-lehdessä ilmestyi
pakina, jonka oli kirjoittanut nimimerkki Suu. Tämä oli pakinoitsijan ensiesiintyminen
lehden palstoilla. Se jäi myös viimeiseksi, sillä vihaisen lukijapalautteen
perusteella toimituskunta päätteli, että aivan kaikesta ei Suomessakaan sovi
tehdä pilaa. Oli kansakuntamme kuinka maallistunut hyvänsä, meilläkin on jotain
pyhää. Jokaisella aiheella on oma viitekehyksensä, perheensä, johon se kuuluu. Ja
tasavallan presidentin ja pakolaisten perhe ei ole al-Qaidan perhe.
KYSYMYS
BRUNOSTA
Taistelu syrjäytymistä vastaan ei ole juuri heilauttanut
meikäläistä. Ei, vaikka tasavallan presidentti ja Suomi-crapin aateli tömistivät jalkojaan porstuassa. Tyypit
törmäilivät toisiinsa ja availivat ääntään sen merkiksi, että kohta kuuluu,
kuka käskee.
Olin unessa pikemmin
kuin alkulause ehti loppuun.
Tarvittiin
neljä vuotta sotaa Syyriassa ja rapiat päälle, ennen kuin tärsky tuli ja
heräsin todellisuuteen.
Luulette, että
säikähdin pakolaisten virtaa Euroopan poikki näille raukoille rajoille. Väärin.
En vakuuttunut edes siitä, että – runoilijan sanoin – jääkaapissa on pommi.
Mahdollista se tietenkin on. Poliitikon sanoin, kaikki on.
Syrjäytynyt on
aina joku toinen. Kukaan ei laita STT:lle postia: “Niille, joita asia saattaa
liikuttaa, hyppään nyt sillalta. Olen syrjäytynyt. Heippa, hyvästi.”
Tai mistä sen
tietää? Meille ei kerrota kaikkea. Elämme miehitetyssä maassa, itsekin asun
vallatussa talossa.
Siltä kämppäni
ainakin näytti vielä vähän aikaa sitten.
Syyrian al-Qaida
sai minut
tiskaamaan. Tapahtumain kulku oli seuraava.
Näin dokumentin
Syyrian al-Qaidan eli Nusran rintaman eli Jabhat al-Nusran toiminnasta. Sen
jälkeen kun lapset olivat laulelleet ylistystä Osama bin Ladenille, porukan
kokkia haastateltiin kenttäkeittiössä. Hän kertoi häärivänsä hellan ääressä
myös kotonaan, mutta näille kavereille oli kivempi kokata.
Ja katso:
tiskipöytä oli kuin Vimillä pesty. (Saa mainostaa: puhdistusaine on nykyään
nimeltään Ctrl + Alt + Del tai jotain.)
Olen nähnyt
Syyrian tulevaisuuden, ja se löytyy keittiöstä. Tyypeillä on niskassaan niin
Venäjä, Iran kuin Syyrian hallituskin, taivaalta sataa tulta ja tulikiveä, mutta
tiskit pestään jokaisen aterian jälkeen.
Tästä ei
tingitä. Yksikään astia ei kökötä altaan reunalla likavedessä “likoamassa”.
Ei yksikään!
Niin se oli...
Niin se...
Niinkö?
Vai onko tämä
sitä CIA:n propagandaa?
Mitä sanoo
Bruno Jäntti?
Jänttiä emme
tavoittaneet lausuntoa varten. Toimittaja-aktivisti on juuri nyt incommunicado – hän on Syyriassa
tutkimassa tiskiallasta.
 |
| The Swedish translation, alas, no longer exists. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti