(Inside me, it was...)

17.4.2017

Verilöyly Pariisissa


Prologi

(korjattu 23.4.2017)


Alttari on rakennettu kirkon seinustalle. Koroke on kiireessä koottu häkkyrä halpaa puutavaraa. Alttarin ylenpalttinen verhoilu ei hämää ketään. Olemme kokoontuneet todistamaan teloitusta.
Hiki ja viini virtaavat kuin huomispäivä olisi peruttu. Luontaisin tapa juhlistaa päivää on kai pitää älytöntä meteliä. Antaa rupusakin mellastaa. Ääni katkeaa ennen kuin kansa aavistaakaan. Musertava helle muistuttaa kodista, joka meitä tuonpuoleisessa odottaa. Kaartin hevosta ei helvetti huoleta. Koni nostaa häntäänsä.
Eläköön kusi ja paska! Ja lepää rauhassa, Ranska.
Vihdoin morsian saapuu. Margot on kaunis kalvenneenakin. Voisi uskoa, että aave on ilmestynyt hänelle Seinen rantakaduilla. Ehkä isä halusi varoittaa tytärtään, estää prinsessaa tekemästä hirveää virhettä. Pakene vielä kun voit, isävainaa vetosi. Hän erehtyi. Margot ei enää voi. Oma äiti pitää siitä huolen.
Näitä naimakauppoja ei peruta. Mikä onkaan lopullinen päämäärä kuningataräidin hakiessa liittoa Bourbonin suvun kanssa, mitä nousukas nyt juoniikaan, hän ei hellitä ennen kuin suudelma on sohiaistu ja sormus paikallaan.
Ohi on! Riitit on käyty läpi Notre Damen pihassa. Margot on vihitty avioon Henrik Navarralaisen kanssa Jumalan silmien edessä, kuten sanonta kuuluu, vaikka Luoja onkin kääntänyt selkänsä.
Navarralainen viihtyy kerettiläisten leirissä. Mutta mitä kuningas nyt änkyttää?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti