[Alku löytyy täältä.]
Forlorn lakaisee lattiaa. Hän hyräilee introa Corgisien kappaleeseen Everybody’s
Got to Learn Sometime, josta paremman version on tehnyt Beck.
For
(Laulaa)
Mennyttä,
ei se palaa ikinä.
Tee ny tää
ja lopeta toi
vikinä.
Mä huudan sua
säkkipimeessä
ja hakkaan päätä
seisään.
Hakkaan päätä
seinään.
Hakkaan päätä seinään.
Teen ny tän
enkä lakkaa ikinä.
Mennyttä
ei palauta mun
vikinä.
Mä huudan sua
höyrykylvyssä
ja hakkaan päätä
seinään.
Hakkaan päätä
seinään.
Hakkaan päätä
seinään.
Hakkaan päätä
seinään.
Joku on käyny täälä. Näitä on paljo vähemmän ko äskön.
(Lopettaa lakaisemisen)
Millanen ihminen varastaa nauloja?
(Nojaa luutaan)
Tai hiekkaa. Jenkit teki fudiskentän Fallujassa, Irakissa. Paikalliset
pölli sen, kentän ikäänku olemuksen. Paha siihen on mennä sanomaan yhtään
mitään. Parempi häipyä. Heissan, kunnes jälleen kohdataan. Mitä siihen menis,
pari vuotta? Turhaa lemmen touhua.
(Laskee luudan käsistään)
Tänään olen tehokas. Saan aikaan, en lykkää tuonnemmas!
(Pudonneen salkun luona)
Ja mikäs täällä oli vikana?
(Polvistuu, penkoo salkun sisältöä)
Sytkäri puuttuu!
(Forlorn ottaa taskustaan oranssin tupakansytyttimen, heittää sen salkkuun.)
Täydellinen sytytin!
(Hän sulkee salkun, hamuaa sen syliinsä. Forlorn nousee. Hän kantaa salkkua kuin lukiolainen kirjojaan amerikkalaisissa
elokuvissa. Hän lähtee kapuamaan portaita. Kuuluu vienoa Sicario-musiikkia. Kun
Forlorn on melkein ylätasanteella, Booting ilmestyy oviaukkoon. Tällä on kädet
puuskassa. Musiikki voimistuu.)
Boo
Salkku.
For
(Kauhuissaan)
Laalaa!
Boo
Salkun kantaja. Anna tänne se.
For
(Kääntyy poispäin)
Mikä?
Boo
(Käsi ojossa)
Salkku! Se on minun.
For
Mitä ajattelit tehdä sillä?
Boo
Minun päänsärky, ei sinun. Tänne
se ja heti!
For
En anna!
(Valot alkavat välkkyä, musiikki on
voimakkaimmillaan. Heti viime repliikin sanottuaan Forlorn lähtee
juoksemaan portaita alas, Booting hyökkää hänen peräänsä. Viimein saalistaja
tavoittaa saalistetun. Lyhyen kamppailun jälkeen Booting saa salkun
itselleen. Valot asettuvat, musiikki vaimenee. Booting mulkaisee Forlornia, menee portaisiin.)
Boo
(Pysähtyy)
Korjaa, jos olen väärässä. Teidän tehtävänne on koota pommeja, eikö totta?
For
Totta.
Boo
No mikä siinä maksaa? Mehän niitataan ne paskahuussiin! Ei onnistu tähän
tahtiin.
(Booting
ei saa vastausta. Hän tuhahtaa, jatkaa
närkästyneenä matkaansa yläkertaan.)
Kiristäkää tahtia, en muuta sano. Hyvän sään aikana.
(Booting
menee. Forlorn käy kontilleen,
hakkaa kaksi kertaa päätä lattiaan. Hän
vääntää itkua, hakkaa itseään nyrkillä. Äkkiä hän piristyy, juoksee portaiden
yläpäähän ja kiipeää kaiteen yli. Hän aikoo hypätä. Kirkas valo kohdistuu Forlorniin.)
Wes
(Pimeästä)
Robert!
Apt
(Pimeästä)
Robert! Kamu…
Wes
Älä tee sitä!
Apt
Älä viitti.
Wes
Me tarvitaan sua! Mä tarviin sua.
Apt
Se ois meille viimonen niitti.
Wes
Tarviin sua höyrykylvyssä!
Apt
Varmaa joo. Kiitti mulle riiti.
Wes
Me ei selvitä ilman sua!
Apt
Ihan tosi. Se on painava!
(Apteekkari ja Wesson supattavat kiihkeästi. Wesson nauraa. Forlorn hyppää. Valo sammuu hänen kohdallaan, syttyy
vasemmalla, missä Apteekkari ja Wesson
neuvottelevat. Apteekkari pitää toimistopöytää pystyasennossa. Wesson on pukeutunut
merenneidoksi. Apteekkari laskee pöydän, ryömii sen alle. Wesson kiipeää pöydän päälle, ottaa asunsa mukaisen asennon. Apteekkari nostaa pöydän ilmaan, alkaa huojuen marssia eteenpäin.)
Wes
Eli kerran Hannibal – ei Lecter! Aito,
oli häl hallus toi sotimisen taito.
Hoon halus niittaa iso Aleksanteri,
häijy ja ehtivä ko salamanteri.
Ne tapas metsässä, oli sankka sumu,
ei kantanut tänne taisteluiden kumu.
Kun Hannibaan ratsu, ehta elefantti,
kävi seisomaan niinkö immeinen ikään,
siihen paikkaan petti Bukefaloon kantti
ei sitä pidellyt ite Eerikkikään
tai Eetun kuuluisa maineikas pippuri,
surkeaa ratsuaan Aatu-raiska suri.
Hepo piti lopettaa. Buke pelkuri,
minä Tarzan!
(Osoittaa Apteekkaria)
Hän King Kong, näin säilyy kuri.
(Wesson napsauttaa sormiaan. Apteekkari
laskee pöydän lattialle. Hän jää kyyhöttämään pöydän alle. Wesson matelee alas pöydältä.)
Edellä kuvattu
Aleksanteri Suuren ja Hannibalin kohtaaminen on niin sanottua
valedokumenttiteatteria. Sitä ei koskaan tapahtunut ulkopuolella Oliver Stonen mielikuvitusmaailman.
Mutta minkäs teet, tähän on tultu. Mikä tahansa – ja tarkoitan tosiaan ihan
mikä tahansa – käy. Ja meillehän se sopii.
(Wesson riisuu kalanpyrstönsä. Apteekkari
kiihtyy. Hän pitelee kiinni pöydänjaloista.)
Apt
Kala! Kala!
(Wesson tuhahtaa, pyörittää silmiään.)
Kala, kala!
Wes
Merenneito, ei mikään kala.
Apt
Kala. Kala, kala!
Wes
Vanki hiljaa! Mä yritän ajatella. Et sä nää?
Apt
(Hiljaa)
Kala tulee. Kiltti kala. Kala tulee, kiltti kala. Kala tulee. Tulee ka...
Wes
(Paiskaa pyrstön pöydän alle)
Siinon sulle kala! Voitko nytte – voitko olla iha hetken hiljaa?
Pikkiriikkisen, jos saan pyytää? Herneenkokoisen? Kiitos, kiitos!
Apt
(Halaa pyrstöä)
Kala! Kala. Kala.
Wes
Just.
Apt
(Heijaa itseään pyrstö sylissä)
Kiltti kala. Abun kala.
Wes
Miten sä voit käyttää sitä nimeä? Itestäs?
Apt
Kala?
Wes
Sä et o mikään Abu! Sä oot Bajazeth!
Apt
Baja...
Wes
… zeth!
Apt
Bajamaja.
(Tauko.)
Kala.
Wes
Turkin keisari! Kato ny ittees, herranen aika. Älä alles pasko kuiteskaan.
Rauha. Se ei oo bajamaja! Vapaat kädet, muistatko? Mun piti saada, te
vaatimalla vaaditte. Tee esitys. Kenestä tahansa, vaan ei Dylanista tietenkään,
vitun nihilistit. No mutta! Mä teen. Mä teen esityksen Zenocrateesta, kuhan sä
et koko ajan vetäis jotain omaa sooloa tai sitten, vaihtoehtona tai päällekkäin
sen kanssa, ois tollanen saatanan nynny kaiken aikaa!
Apt
Nynny?
Wes
Ni.
Apt
Mikä etes on nynny?
Wes
Älä sitä mieti. Älä vaan oo, jooko?
(Tauko.)
Jooko?
Apt
Saako... saako lähestyä, armas Ksenofobia?
Wes
Ei saa. Nyt sun pitää hakata kallos halki niihin kaltereihin.
Apt
Oikeest?
Wes
Noni, se on tehty. Sun vaimo tulee näin, tällee, löytää sut siitä pää
tohjona, aivot parketilla, ja tekee täsmälleen saman. »Oi Bajazeth, elämäni
valo!» Vaimo hakkaa niin ikään kallonsa halki kaltereihin, hän tekee sen vaan
ulkopuolelta. Hän ei ole vankina kuin omassa elämässään. Ovelaa, eikö?
(Apteekkari tuijottaa Wessonia.)
Tuu pois nyt sieltä!
(Apteekkari konttaa pöydän alta.)
Apt
Saanko lainaa puhelinta? Oi armas Xena?
(Apteekkari nousee seisomaan, Wesson ojentaa hänelle kännykän.)
Wes
Kenelle sä soitat?
Apt
Eiku mä vaan tsekkaan... yhe jutun.
Wes
Jaa. No, ole hyvä vaan.
Apt
Kiitos. Eiku oikeesti, kiitos. Tää tuli tarpeeseen.
(Wesson kääntää halveksuen selkänsä Apteekkarille, joka näprää kännykkää.)
Wes
(Yleisölle)
Hyvä sisar, hyvä veli... sinä juuri, valkoinen valas: Älä mene mihinkään!
Ja revi toi omahyväinen ilme naamaltas. Mä
voin repiä sen sun puolesta. Jää vain veltto, pahalle haiseva nahka – kyllä,
sun ilme on sun esinahka, ja täten aion poistaa sen. Missä on se veitsi? Enää
ei tarvi pilkata ihmistä ja jumalaa tolla sun äärimmäisellä
itsetyytyväisyydellä. Mitä siellä mumistaan? Paapottu, nariseva pikku paska!
Päähänpotkittujen paraati alkaa kuule nyt, valtatie vedetään sun sohvasta läpi.
Kuuletko? Sun maailma menee nurin nyt! Ikänä ihmiskunnan historiassa ei asiat
ole olleet yhtä hyvin, ja mitä tää tekee? Valittaa. Itkee. Se narisee, pelkää
ja syystä! Sillä viimein osat vaihtuvat. Kuka oli ensimmäinen, on pian
viimeinen ja niespäin. Uskonsoturi, vierastaistelija palaa kotiin. Kohtaat sen
mörön, jota oot aina pelännyt. Böö.
Apt
Mikä sulle tuli?
Wes
Zenocratee on saanut tarpeekseen.
(Booting ryntää ylätasanteelle, katsoo alas.)
Boo
Mitä täällä möykätään?
Apt
Anteeksi, herra...
Wes
Presidentti.
Apt
Anteeksi!
Boo
On tärkeää pitää pienempää meteliä. Kunnon kansalainen ei kuule omaa
ääntään, kun täällä möykätään. On tärkeää, tärkeää! Ymmärrättekö?
Apt
Lupaan parantaa tapani, herra residentti.
Boo
(Wessonista)
Entäs hän?
Apt
Hänkin lupaa. Me lupaamme, te lupaatte, he... He lupaavat, kaikki lupaavat
parantaa tapansa, herra dresipentti.
Wes
Zenocratee ei lupaa mitään.
Apt
Lupaa, lupaa. Hänkin lupaa. Lupaa...
Boo
Hiljaa! Teillä on täällä kuollut terroristi. Kerätkää se talteen, hoitakaa
helvettiin ja... palatkaa töihin. Onko selvä?
Apt
Selvä on, herra desisentti.
(Booting menee, vimmoissaan kuten aina. Apteekkari
hiipii portaiden alle, missä Forlorn makaa salkkujen päällä.)
Wes
Vitun nousukas antaa ohjeitaan sieltä.
Apt
Kulta?
Wes
Mä en o sun kulta.
Apt
(Polvistuu)
Robert? Ei! Laalaa, rauha hänelle, anna armoa…
Wes
Mikä nyt?
Apt
Se on kuollu!
Wes
Laalaa?
Apt
Robert!
Wes
Taas?
Apt
Miten niin taas? Miten sä voit... taas! Noin tyyni, noin julma, miten sä
voit?
Wes
Helposti. Robert kuoli jo vuonna kasiysi. On ollu aikaa tottua siihen,
ajatukseen.
Apt
Kuoli? Miten niin kuoli? Mistä sä tiedät?
Wes
Se oli kuuluisa, siitä mä tiedän. Voisi sanoa pahamaineinen valokuvaaja.
Robert inspiroi uudet, 1900-luvun lopun noitavainot ihan yksinään. Otti
omakuvan jossa hänellä törrötti ruoskan kahva pyllynreiästä. Oikeiston
uskovaisille Robert oli lihaksi tullut antikristus, joka kuoli aidsiin kuten
hänen arvolleen sopi. Sai ansionsa mukaan senaattori Helmsin mielestä. Katsokaa
kuvia, se sanoi. Katsokaa kuvia! Se halusi ihmisten katsovan niitä. Voisi
väittää että Robertin kuolemakin oli uravalinta. Mutta kyllä hän vallitsevan
käsityksen mukaan kuoli ihan oikeesti, kanttuvei.
Apt
Mitä sä horiset?!
Wes
Ihan kuule faktoja latelen tässä.
Apt
Tämä tässä on Heinosen Jani!
Wes
Kuka?
Apt
Uraansa alotteleva,
kunnianhimonen... siitä piti tulla paikallinen Banksy! Ja nyt se on kuollu! Ei
tullu yhtään mitään!
Wes
Kerrataas vielä. Te sanoitte,
puhuitte että ootte kuolleet. Mä kuulin!
Apt
(Katkerasti)
Se oli vaan läppä.
Wes
Runollista vapautta siis.
Kannattais ens kerralla ehkä vähän miettiä, ennenkö…
Apt
(Tarttuu Forlornia kainaloiden
alta)
Auta mua!
Wes
... alkaa puhua. Hänkin varmaan
ajatteli ettei käy kuinkaan, hän on kuolematon, koskematon. Nuoruus ja hulluus!
Apt
Auta!
Wes
Missä?
Apt
Nostetaan se tohon pöydälle.
Wes
Minä en siihen koske!
(Apteekkari alkaa hilata Forlornia pöydän luo.)
Hetkinen. Hetkinen! Sä sanoit
Robert.
Apt
Robert.
Wes
Käytit sitä nimeä, Robert. Miten
sen ajattelit selittää, jos hänen nimensä oli Jani Mikälie?
Apt
Meidän pitää pysyä roolissa.
Wes
Pysyä roolissa.
Apt
Nii!
Wes
Ja mikähän rooli se mahtaa olla?
Apt
Pitää valita henkilö jota katsoo
ylöspäin. Meidän pitää eläytyä häneen, tulla häneksi. Ja viime kädessä...
Wes
(Huiskauttaa kädellä)
Antaa olla.
Apt
Meistä muotoutuu jotain uutta,
joku toinen. Banksy ei kelvannu. Banksy oli liian ilmeinen, inflaatio. Joten
sen piti...
Wes
Anna olla, unohda
Apt
... valita joku toinen.
Wes
Unohda! Mä juttelen mieluummin
kuolleiden kanssa.
Apt
Sekin voidaan järjestää.
(Wesson kääntyy taas yleisön puoleen Hän kohottaa etusormensa.)
Wes
Yksi asia vielä...
Apt
Tauhid!
Wes
Tä?
Apt
On vain yksi jumala, Laalaa, ja
Muhis on sen sovellus.
Wes
Sovellus? Mitä...? Joko helpotti?
Hä, mitä? Oisko nyt jo mun puheenvuoro?
(Apteekkari nyökkää. Wesson puhuu
yleisölle.)
Yksi juttu jonka mä unohdin.
Teiltä ei saa ikinä vaatia mitään. Teillä on mielestänne elinikäinen oikeus
istua katettuun pöytään. Ja mistä hyvästä? Siitä että olette sattuneet
syntymään tänne. Ja samaan hengenvetoon haukutte muita, syytätte mua rasistiks,
fasistiks, te suolistoloiset! Ette ikinä ajattele muuta kuin sitä persettä
jonka päällä nyt lepäätte. Mutta oikeudet, te sanotte. Meille on meidän
oikeudet! Minä teille oikeudet näytän, vilautan ne silmienne edessä samalla kun
vien ne iäksi – joka ikisen. Aloitan oikeudesta elämään.
Apt
Voitko auttaa mua nyt nostamaan
sen pöydälle?
Wes
(Osoittaa Forlornia)
Katsokaa kuinka hänen kävi, kun
yritti nousta minua vastaan! Tehkää perässä. Tehkää ihmeessä! Antaa tulla:
estradi on teidän.
(Pettyneenä)
Ei mitään. Olen täällä, olen yhä
täällä!
Apt
(Pudottaa Forlornin)
Mikä muija on tää Ksenokratee? Mä
en löytäny netistä mitään järkevää siitä. Se on sun toteemieläin, ihminen? John
Merrick?
Wes
Voiko olla elävä ja kuollut yhtä
aikaa?
Apt
Mikä on elävä, mikä kuollut?
Wes
Sano se.
Apt
Mistä tietää et ihminen on
kuollu?
Wes
Kai siltä tulee kaikki, tiet
sä...
Apt
En. Tiedä.
Wes
Housuun.
(Apteekkari kyykistyy, painaa päänsä, nousee saman tien seisomaan.)
Apt
Mä oon kuollu.
Wes
Voiko olla myös elävä, vaikka on
kuollu, niinku Schrödingerin kissa?
Apt
Kenen?
(Wesson tuijottaa eteensä.)
Tiiät sä Megyn Kellyn? Siinä
vasta on kissa.
Wes
Kuka?
Apt
Megyn Kelly!
Wes
Foxin uutisankkuri?
Apt
Hei. Se ei oo mikään uutis...
Piia Pasanen on, kunnia hänelle, hän on uutisankkuri. Megyn Kelly on... hän on
TOIMITTAJA!
Wes
Herra hyvästi siunatkoon.
Apt
Mitä sillä nyt on tämän asian
kanssa tekemistä? Mä puhun Megyn Kellystä. Ei mitään tekemistä, sun herralla oo
hänen kanssaan! Ei niin minkäänlaista, nada!
Wes
Ei oo, ei. Pyydän anteeksi.
Pahoittelen sanavalintaani. Se vain lipsahti mun suusta.
Apt
Sitä paitsi se ei oo Foxin
toimittaja enää. Hän vaihto NBC:lle.
Wes
No sitte.
Apt
Kyllä. Äläkä yhtään nyrpistä
nenääs siinä!
Wes
En mä mitään...
Apt
ÄLÄ VÄITÄ VASTAAN! Sun pitäis
olla onnellinen, ylpeä, nimenomaan naisena, että on sellasia edelläkävijöitä
kuin Megyn... jotka rohkenee panna kampoihin ite Tupeelle! Voittaa Tupeen sata
nolla, hymyilee sen solvauksille ja lohkasee sit jotain sillä superseksikkäällä
äänellä...
(Taustalla alkaa kuulua kumea
tasainen ääni: tu-tum, tu-tum, tu-tum. Ne ovat tykinlaukauksia. Wesson ja Apteekkari jäävät kuuntelemaan. Booting saapuu ylätasanteelle. Hänellä on ylävartalo paljaana. Booting vilkuilee hermostuneena ympärilleen. Hän ottaa kaiteesta tukea ja
tuijottaa yleisöä. Tykit jatkavat.)
Boo
Mitä tapahtuu todella? Olkaa
valppaina! On tärkeää ettei ajattele vahingollisia, ei anna rappioajatuksille
päässään valtaa. Ajatteleeko joku juuri nyt, samalla rivillä ehkä... onko hänen
seksuaalisuutensa sairaalloista? Himoitseeko hän samaa sukupuolta, ehkä alaikäisiä?
Kertokaa meille välittömästi. Kun esitys päättyy, kaveri käy kusella – me
niittaamme pervon paskahuussiin! Näin teemme! Kiitos aktiivisuudesta... ja
illanjatkoja!
(Tykkien laulu jatkuu. Valot
himmenevät.)
Johtuen
kohtuuttoman suureksi venyneestä kuilusta houreiden ja todellisen elämän
välillä ( sanoi Mark Everettin iskä mitä hyvänsä) näytelmä päättyy tähän.
Illanjatkoja.
Vaihtoehtoisen
juonen
voi hakea teoksesta
We Believe in the Poison.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti