(Inside me, it was...)

18.4.2015

Naarmu aka Scratch

NAARMUSTA PUHEEN OLLEN: Kyllä. Sen nimi tarkoittaa alkukielellä Saatanaa. Pankaa merkille, mitä seikka kertoo meille marakatin isännän mielentilasta. Itse elukasta emme voi sanoa kuin... rauha hänelle. Pienen luontokappaleen kärsimykset olivat kohtuuttomat. Ja minkä vuoksi? Minkä tähden pikku kädellinen sai kestää mittaamattomia tuskia, kun sitä keitettiin hiljaisella tulella, kunnes liha irtosi luista?
Kirjassa sanotaan: ”Tämä ei ole muuta kuin ilmeistä noituutta.” Olkoon, että otuksen sielu, rauha sille, oli tässä vaiheessa jo siirtynyt parempaan paikkaan.
Pääsevätkö eläimet parempaan paikkaan, te kysytte. Kirja kertoo:

Ei ole eläintä maan päällä, ei lintua, joka kahdella siivellään lentää, jotka eivät olisi kaikkeuteen kuuluvaisia kuten tekin; mitään emme ole jättäneet pois luettelosta. Sitten kootaan heidät yhteen Herransa luo.

Käännös ei ole Hämeen-Anttilan kynästä, mitä pyydän anteeksi sydämeni pohjamudista.

A NOTE FOR THE ENGLISH READER: MOST OF THIS STORY (AND PLENTY OF OTHER STUFF) IS AVAILABLE HERE.

Kun lihat lopulta lähtivät luista, apinan isäntä, tämä taiteilija, katkaisi viattomalta luontokappaleelta kaulan ja teki kallosta soittimen kouluprojektiaan varten. Tämä on sitä taidetta, jota veronmaksajien varoilla tuetaan.
Miten tämä eroaa siitä mitä me paraikaa teemme Irakissa ja Syyriassa, joku kysyy.
Me emme salli soittimia. Ne ovat Saatanasta.
Siten se eroaa. Tyydyttikö vastaus? Anteeksi sanaleikki. Minunkin puheeni ovat Saatanasta, silloin kun ne eivät saavu suoraan Herralta.
Tämä nimeltä mainitsematon taiteilija halusi lyödä itsensä läpi. Hän halusi mainetta ja kunniaa, halusi kuulla nimensä soivan vastaantulijoiden huulilla. Hän halusi panna kaikkea mikä liikkuu, kunhan se oli samaa sukupuolta.
Sanalla sanoen, hän halusi luoda nimestään tavaramerkin. Hän halusi myydä itsensä. Ja sitä päämäärää kohti pyrkiessään hän alkoi eläinrääkkääjäksi.
Eläinrääkkääjänä hänet myös muistetaan, mikäli se meistä on kiinni. Me taistelemme viimeiseen mieheen, vaikka te hyökkäätte vastaan – ripustatte eläinrääkkääjän kuvan kaupungin parhaalle paikalle, sotasankarin viereen.

Onko joukossanne veteraaneja? Kukaan ei tunnusta. Ehkä sotienne sankareita hävettää nyt se, minkä puolesta he taistelivat.






[Jatkoa seuraa...täällä.]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti