Haluatteko kuulla päivästäni, miten minulla tänään on mennyt?
Kunnon hallitsija on kiinnostunut alamaistensa sielunelämästä, joten, halusitte tai ette, Teidän parhaaksenne, minä kerron. Heräsin vähän yli yhdeksän, olenhan lomalla. Annoin kissalle ruokaa, otin masennuslääkkeen, keitin kahvin. Istuin läheisellä puistonpenkillä, join kahvin ja poltin tupakan. Sen jälkeen työskentelin valehtelematta yli tunnin seuraavan tekstinpätkän kimpussa. Nyt seuraa lisää kahvia, lisää tupakkaa ja pian mainittava kirja.
Olen oman elämäni hirmuhallitsija. Olen länsimaiden perikato. Sovellan Sartren ajatukset vapaudesta ja Hugh Everettin teorian rinnakkaisista maailmoista palvelemaan yksin omia tarpeitani. Valitsen vaatteideni ja aatteiden, ystävien ja elämänkumppanin tai lemmikin lisäksi myös uutiset, joihin uskon. Valitsen todellisuuden, jossa elän. Maailma on seisova pöytä, minä sen ainoa asiakas. Minulle kuuluu kaikki; minulta ei voi eikä saa vaatia mitään. Kun elämä ei suju kuten olen ajatellut, julistan kovaan ääneen, kuinka minua on kohdeltu väärin. Syylliset on saatava vastuuseen. Syyllisten on kuoltava. Minä roikun ristillä päivät läpeensä ja viikot puhki.
Suunnilleen noin toimii sijoiltaan menneen individualismin sekoittama nykyihminen Timo Hännikäisen ja Tommi Melenderin mukaan, niin kuin he ovat minut ikuistaneet kirjassa Liberalismin petos: esseistinen pamfletti (2012).
Täsmälleen samoin toimii Timo Hännikäinen itse.
Hännikäinen ei saanut vähään aikaan pillua ja kirjoitti siitä kirjan. Hän keksi uuden rikoksen, jonka kohteeksi oli joutunut. Hän ei saanut Tieto-Finlandiaa, vaan jotain paljon parempaa. Hännikäisestä tuli teoksensa myötä seksuaalisen syrjinnän uhri.
Haluaisin elämäni aikana nähdä edes yhden kunnon lähiömellakan Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti