(Inside me, it was...)

17.8.2016

Sankarit eivät ole ihmisiä


Tarvitsemme sankareita säännöllisin väliajoin. Ne toimivat seerumina uhrikulttia vastaan. Marttyyrin viitta vaanii aina ja kaikkialla. Se lehahtaa ohikulkijan kaulaan piittaamatta tämän ominaisuuksista tai luonteesta. Uhrikultti on suuri demokraatti, sille kuka tahansa käy. Muuta tunnettua vastalääkettä terroristin taudinkuvaan ei ole kuin opiskelu ja hyvät esikuvat. Mukavuussyistä käytän idoleista rähjääntynyttä sanaa sankari.
Siri kertoo, ettei ole kiinnostunut sankareista. Hän on kiinnostunut minusta. Ei ilmeisesti ole kuullut uutista: ihminen on kuollut! Minä ainakin olen, kuolleempi kuin kala, puoliksi sulanut, miekkavalaan vatsassa. Minut on ruiskutettu täyteen vettä ja lääkkeitä jotta valas voisi vankeudessa hyvin, mikä lienee älymystön kielellä italiaksi contradictio in adjecto, suomeksi sula mahdottomuus.
Anteeksi sanaleikki. Tehdään yksi asia selväksi, kalanne kun ei jälkeenpäin kuunnella voihketta ontuvasta päättelystä.
Sankarit eivät ole ihmisiä. Niissä on puolet eläintä, toinen puoli toimii kuin kone. Johtuu kai siitä, että se on kone. Aika sankarin ympärillä ei ainakaan käy pitkäksi; ikinä et voi tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Samaa todistavat kuulemma myös narsistin kanssa eläneet.
On teidän vuoronne, arvon filosofit ja mielipidevaikuttajat! Parissa vuosituhannessa ehditte hyvin julkaista artikkelikokoelman: »Sankari vai narsisti? Näkökulmia pöydän alta».
Tampereen yliopiston koko henkilökunta on jo vaiennut. Se pidättää hengitystään, odottaa sormi pystyssä tutkimustenne tuloksia.




 J A T K U U . . .  täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti