(Inside me, it was...)

23.8.2016

Teppo pelastaa kotimaisen teatterin

Teppo säpsähtää, kohottaa päätään.
– Ajatus, hän huutaa.
Muut hätkähtävät. He luulivat kaverin jo kaikonneen unten maille. Ei mitään, kännykkä äänittämään.

– Millä saadaan yleisö takas teatteriin, Teppo aloittaa. – Tämä on takuuvarma hitti! Valkoinen tausta, lattialla lepää musta mytty. Bachin »Air» alkaa soida, mytty pyöriä. Mytyn keskeltä nousee musta pallo. Pallo on turbaani, ja sen perässä kohoaa pää. Pää on pallon sisällä, totinen torvensoittaja, partaukko Mooses. Kun pää on nähty, nousee käsi, joka pitelee risua. Ukko alkaa raastaa risulla hampaitaan. Hän irvistää. Pyöriminen pysähtyy. Ukko sanoo: »Minä olen Isin johtaja, ja minä määrään. Ylittäkää raja, pankaa vastarinta pystyyn akvaviitin valtakunnassa. Alas vale-Dimitri! Menkää, menkää, menkää. Minun on... niin ikävä!» Musiikki katkeaa ilkeästi raapaisten. Seuraa tauko. Ukko sanoo mitä vittua ja lysähtää kasaan. Hän tyhjenee kuin ilmapallo, takaseinälle syttyy valkea teksti mustalla pohjalla. »Ja niin syntyi...» Pitkä, kiusallisen pitkä tauko seuraa, ennen kuin dia vaihtuu: »Jabhat al-Nusra.» Loppu on historiaa. Siis oikeesti. Kuka johtaa nykyään kaupunginteatteria? Soitto sille, me ollaan miljonäärejä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti