Teppo säpsähtää, kohottaa päätään.
– Ajatus,
hän huutaa.
Muut hätkähtävät. He
luulivat kaverin jo kaikonneen unten maille. Ei mitään, kännykkä äänittämään.
–
Millä saadaan yleisö takas teatteriin, Teppo aloittaa. – Tämä on takuuvarma
hitti! Valkoinen tausta, lattialla lepää musta mytty. Bachin »Air» alkaa soida,
mytty pyöriä. Mytyn keskeltä nousee musta pallo. Pallo on turbaani, ja sen
perässä kohoaa pää. Pää on pallon sisällä, totinen torvensoittaja, partaukko
Mooses. Kun pää on nähty, nousee käsi, joka pitelee risua. Ukko alkaa raastaa
risulla hampaitaan. Hän irvistää. Pyöriminen pysähtyy. Ukko sanoo: »Minä olen Isin
johtaja, ja minä määrään. Ylittäkää raja, pankaa vastarinta pystyyn akvaviitin
valtakunnassa. Alas vale-Dimitri! Menkää, menkää, menkää. Minun on... niin
ikävä!» Musiikki katkeaa ilkeästi raapaisten. Seuraa tauko. Ukko sanoo mitä
vittua ja lysähtää kasaan. Hän tyhjenee kuin ilmapallo, takaseinälle syttyy
valkea teksti mustalla pohjalla. »Ja niin syntyi...» Pitkä, kiusallisen pitkä
tauko seuraa, ennen kuin dia vaihtuu: »Jabhat al-Nusra.» Loppu on historiaa.
Siis oikeesti. Kuka johtaa nykyään kaupunginteatteria? Soitto sille, me ollaan
miljonäärejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti