Suspenders

(Life, Revisited)


Day before Valentines, I bought myself suspenders.

I'd been thinking about it, talking about it, at work, where else,

for some time. It was time for action, using as few words as possible.

I accomplished that, bought those things, put them on sitting

on a train, waiting for it to leave the Railway Station.

Knew zilch about suspenders, how to use them properly,

how to adjust them in order not to make a

complete fool out of myself. Standing up, walking,

I felt elated: those bands lifted me, felt like Jesus

or a puppet on a string, dancing,

walking on water. I sat down,

was dragged down, crouching more than ever,

an old man at the end of his tether,

just hanging there, waiting, with nothing to share,

a band of elastic let loose.

                                                   Overreaching, underachieving

the story of my life,

the day came, still

sitting here, thinking,

on the floor of my apartment,

if I'm ever gonna amount and how. Have to rearrange

what I've accomplished, if there is such a thing.

Must do that. Sitting here, thinking,

Gonna adjust them suspenders

first thing tomorrow.

Bosanka

Oranssi minibussi jättää heidät lähimpään kylään. Jos sitä kyläksi voi kutsua: risteys, muutama kalkittu talo, matalaa kiviaitaa, auringon paahtamaa heinää kaikkialla. Pihoilla rojua, kana ja kukko sekä uudehko auto, joka ei sovi kuvaan. Kanankasvattaja kertoo portinpielessä pitävänsä hostelia, mutta päälle päin sesonki näyttää olevan ohi tai ei vielä täysillä käynnissä, miten vain. Ei ketään, ovi kiinni. Tämä ei miellytä Valvojaa. Hän haluaisi kupin kahvia ja ainakin puolitoista litraa vettä.

Kuski painaa kaasua, pöllyttää tienvarren hiekkaa. Valvoja ihmettelee mihin se nyt menee. Bosanka on linjan päätepysäkki. Valvoja kaivaa käsilaukkuaan, löytää muistivihkonsa, etsii sivun jolle on kopioinut aikataulut.

Tien vieressä pölyn kyllästämät puut tarjoavat varjoa matkalaisille. Teppo ja Po vaeltavat keitaan ääreen, lysähtävät muurille. Maria jää seisomaan. Hän ristii kädet rinalleen, vilkaisee ympärilleen, vaihtaa jalkaa.

Maria. No?

Valvoja. Just.

Maria. Kerro.

Valvoja. Paljon kello? Odota... Sillon melkeen tunti aikaa ennen ku täytyy lähteä takas. Mihin se meni?

Maria. Tauolle?

Valvoja. Kaljalle kaverin luo, mä veikkaisin. Jugoslavian joukkoliikenne!

Maria. Sinuna en ehkä ihan hirveesti viljelis tota sanaa täällä.

Valvoja. Ai sanaa joukkoliikenne? Hyvä on, anteeksi. Olet oikeassa, neiti Näpsä. Se ei vain kuulosta yhtä hyvältä...

Maria. Mennäänkö?

Valvoja. Ei. Hei: Balkanin bussiliikenne. Ja ja ja... Kroatian kulkuyhteydet.

Maria. Mennäänkö? Mihin suuntaan?

Valvoja tutkii muistiinpanojaan, kohottaa katseensa ja osoittaa suoraa tietä, joka kulkee kylän ohi heistä vasemmalla. Heidän täytyy palata takaisin kappaleen matkaa risteykseen, jossa kylätie erkani valtaväylästä, ja jatkaa jälkimmäistä ylös- ja eteenpäin.

Maria. Pojat! Mennään.

Teppo ja Po nousevat ja lähtevät seuraamaan Mariaa ja Valvojaa. Nämä kävelevät tien vasemmassa laidassa, kuten koulussa opetettiin. Näkee, kun auto on tulossa. Autoa ei tule. Miesten on naisia vaikeampi pysytellä turva-alueella. Kävely on yhtä helvettiä, kuin saksalaisia marssittaisi Suomesta, ja tämäkin tie vie heidät Lappiin. Maisema on samanlainen, jos hellettä ei lasketa eikä nähdä keltaista kukkaa, onko se rypsiä? Voiko olla rypsiä, ei Lapissa ainakaan.

Valvoja pysähtyy, pyytää vettä. Maria laskee repun selästään.

Teppo. Onko toi rypsiä toi kukka?

Valvoja. En tiedä. Annatko kulta pieni sitä vettä nyt. Mä kuolen.

Maria ojentaa Valvojalle vesipullon.

Maria. Lupaat vaan.

Valvoja juo ahnaasti, tarjoaa Marialle, joka puistaa päätään.

Maria. Veteen voi kuolla. Muutenki kun hukkumalla. Että sitä juo. Aivot räjähtää.

Teppo. Ihan tosi. Eikä siihen aina tarvii etes vettä. Kysykää multa vain. Siitä puheen ollen, oisko aika...?

Maria. Ylhäällä.

Maria pakkaa vesipullon, nostaa repun selkäänsä. He jatkavat matkaa.

Tie nousee kaiken aikaa ylöspäin. Oikealla levittäytyvät pellot, joilla siellä täällä pari hassua valkoista taloa. Peltojen takana harmaat vuoret. Niiden takana Bosnia - Hertsegovina. Vasemmalla ei pian ole muuta kuin 400 metrin pudotus vanhaan kaupunkiin. He ovat taivaltaneet 1,5 kilometriä 30 asteen helteessä sanomatta juuri sanaakaan, kunnes Teppo pysähtyy kesken nousun. Hän tuijottaa asvalttia.

Teppo. Tästä ne on menneet.

Po. Ketkä?

Teppo. Serbit, montenegrolaiset. Jugoslavian armeija.

Maria (tulee katsomaan). Mitä ne on?

Teppo. Eläimiä.

Maria. Ei, mä tarkotin... Ärsyttävä!

Po tulee lähemmäs, kumartuu.

Po. Aa, mä tiedän! Se on, mikä se on suomeksi? Tästä on mennyt, mikä...

Teppo katsoo Valvojaa, joka rientää reilun kymmenen metrin päässä eteenpäin kuin uudestisyntyneenä. Hän tietää jotain, mitä kolmikko ei tiedä. Ehkä maali häämöttää.

Teppo. Telaketju.

He tulevat aukiolle. Tien varteen on pysäköity autoja. Matkailijoita kamerat kaulassa, vesipullot käsissä, kasvot kohteliaasti merelle päin. He uskovat hetken, että ovat perillä, kunnes näkevät, että talon kokoinen vaalea risti ja sen kiertävä tasanne ovat ainoat rakennelmat tien mutkassa. Maria laskee reppunsa, jakaa  vesipullot Valvojalle, Polle ja itselleen. Teppo etenee tasanteen reunalle. Hän katsoo sinivihreänä kimaltavaa merta. Hän levittää kätensä.

Teppo. Pohjoismainen hyvinvointivaltio. Mikä tuote! Mikä tarina! Tämä kaikki ihanuus mitä etessämme aukeaa voisi olla meijän, jos vain saisimme lihavan perseemme sohvasta ylös. Ylös! Ylös. Vaan kun ei nouse, ei nouse enää.

Teppo kääntyy. Maria katsoo häntä kulmat koholla, hymyilee ja juo.

Teppo. Mulle aukeaa loistava tilivaisuus. Vaihdan alaa, laadin Suomelle stratekian.

Maria. Kukoistuksen käsikirjoitus, osa kolme?

Teppo. Joo. Hyökätään Kroatiaan.

Maria. Jotenkin mä en näe sua siinä hommassa.

Teppo. Ai hyökkäämässä?

Maria. Missään työryhmässä.

Po tulee, ojentaa Tepolle vesipullon. Teppo juo. Kameran sulkija räpsähtää.

Valvoja. Vielä yksi. Sanokaa ziis!

Valvoja ottaa kuvan.

Valvoja. Tämä on dokumentointia. Viimeinen tauko ennen tositoimiin ryhtymistä. Muistakaa...

Teppo. Sota on monella tapaa julmaa touhua, pojat.

Valvoja. Muistakaa, tämä ei ole mikään lomamatka. Mennäänkö eteenpäin.

Maria. Mä vaan mietin.

Valvoja. Niin?

Maria. Tonne ylös on rakennettu köysirata, joku ravintola, miksei joku hotellikin vielä. Niin mä vaan mietin, voiko jonku panssariauton jäljet säilyä tossa tiessä kaksyt vuotta? Oisko siihen voitu laittaa vaikka uus asvaltti jossain välissä?

Teppo. Se oli maalia.

Maria. Tä?

Teppo. Ne jäljet.

Valvoja. Mistä te puhutte?

Teppo. Ne jäljet, jotka me nähtiin, ne oli maalia tai jotain märkää sementtiä joka oli tarttunu telaketjuun, jonku kauhakuormaajan varmaan, ja sitten jääneet siihen asvalttiin. Ne oli ihan tätä päivää. Mäkin hyppään kattoon ihan turhasta. Ei kannata.

Maria tekee ristinmerkin venäläisittäin.

Maria. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Valvoja. Eteenpäin. Jos herrasväelle sopii?

Klikkaa ja tilaa!
(Sama maisema, eri tarina.)

[Ensimmäinen esinäytös käsikirjoitukseen Lajittele tämä puunhalaaja. Amerikansuomalainen tragedia on tarkoitus kuvata ja esittää, esittää ja kuvata suuren isänmaallisen sodan museossa Srd-vuorella Kroatiassa.]

Ja takaisin...

Advice from a Joyce Fanatic to a Morrison Heretic

Roberto Bolaño, the man with no nationality, published his first book in 1984. It was a collaboration with a character called Antoni García Porta, and Google says the book was a novel. So far, all sounds well and extremely fishy, which is no surprise, considering who we're dealing with. Anyway, what we know, or might presume is possibly true, is the title of the book,

Consejos de un discípulo de Morrison
a un fanático de Joyce.

Feel free to use the Dada Button, the square in the upper right-hand corner of this page: it's like a magic potion that brings Tristan Tzara back to life. "Translate," it says, and does, from the mundane to the sublime in a split of a second.

Oh, Tristan, I missed you so today... it was something terrible. If only we had had a little chat about literature and the meaning of life and uptight little assholes with a  Napoleon complex and Joyce obsession to boot. You might have given me some hope.

It's time to face the music. Tristan is dead, but Google has managed to resurrect him, in spirit, at least, if not in flesh -- like a quivering hologram of Freddie Mercury or Michael Jackson, but way, way cheaper. For free, I believe, which I think is appropriate in the case of a crooked anarchist.

Hit the button now! Try, at least. You're gonna need it as this post regresses. Work in Regress, that's the title of my oeuvre.

Enough of me. Considering the title of Bolaño's first published book, I noticed one thing. It hints at a monologue, a one-way-street. The other party has taken an oath of silence, and kept it all these years... until today, when I received some feedback on my blog and posts on a site of Finnish dabblers in literature. And the writer is a Joyce fanatic, so much has been proven. The relation of yours truly to the Lizard King is somewhat more complicated.

I'm going to publish his private message here in its entirety, and in Finnish, so move your cursor close to the Dada Button. Here comes Nobody. Sue me, if it lightens up your Grimm cottage.

The Temple of Literature
as I like it.

Lahettaja: "Eeva"

Date: 2013-01-18 13:03:36

Aihe: Jouduin moderoimaan

Terve, CBGB

Kiitos nopeasta reagoinnista viestiini. En ole kuitenkaan varma, ymmärsitkö viestini oikein vai mitä tapahtui? Postauksesi Pyydän anteeksi... oli kirjallisuuden blogipäivitykseksi yhtä outo kuin edellinenkin. Tietenkin ongelma voi olla vastaanottajassakin.

Tämänaamuisen päivityksesi takia jouduin kuitenkin moderaattorin töihin. Olit nostanut toissailtaisen päivityksesi muokkaamalla julkaisupäivämäärää, samoin toisessa bloggauksessa. Tämä manipulointi on epäreilua kaikkia muita kirjoittajia kohtaan, ja rikkoo vertaisuuden periaatetta vastaan. Millä perusteella katsot, että sinun tekstisi ovat arvokkaampia kuin toisten? Miksi niitä pitäisi kohdella eri tavalla?

Siirsin postauksesi alkuperäisille julkaisupäiville. Hakkeroin myös ohjelmaa niin, ettei kirjoittaja pysty muuttamaan enää alkuperäistä julkaisupäivämäärää.

Jos sanon rehellisen mielipiteeni, niin ainakin tähän asti Kertomuksessa näkemissäni postaukesi ovat suurin piirtein roskapostin tasoa,  eivätkä ne ainakaan toimi positiivisena herättäjinä omaan blogiisi. Toivottavasti jatkossa seuraa parempaa.

[Editor's Note: If Dada has trouble with that paragraph, it's understandable - the author has let her anger affect her grammar. Which is fucked up.]

terveisin: "Eeva Joenpelto" [The name has been changed to protect the pseudonym the Lady is using. Joenpelto was a real writer, who published her work under her Christian name. - Ed.]

ylläpito

kertomus.fi

More mundane crap in Finnish here - but, alas, no Dada Button. WWI is yet to come. If the link is dead, then Guthrie, I mean Eeva, is really, really angry with me. I'm banned from the site, probably. You do not make fun of her, or James Joyce for that matter, period. You do not make fun at all, when it comes to Lit-torture.

Brain Drenched in Piss

"AFTER DOWNING SOME SIX LITERS OF WATER IN THE THREE HOURS IN THE "HOLD YOUR WEE FOR A WII" (NINTENDO GAME CONSOLE) CONTEST, JENNIFER STRANGE VOMITED, WENT HOME WITH A SPLITTING HEADACHE, AND DIED FROM SO-CALLED WATER-INTOXICATION."

Link: Scientific American: Water Kills

+ Some crap the int'l audience can skip: in Finnish, for the finished only

This is a crash course on propaganda. Shut up and read.

PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU PU 

TI TI TI TI TI TI TI TI TI TI TI TI TI TI TI TI TI TI TI 

N N N .

The brain has little room for expansion, so, when filled with water, your head basically just

explodes, explains M. Amin Arnaout, chief of nephrology at Massachusetts General Hospital

and Harvard Medical School.

He also warns of the rapid and severe rush of pee to the brain, which may prove just

as fatal as the water overdose, but only to the folks around the kusipää*, while the fucker

 himself goes on feeling like a million bucks, urinating vile words, tossing quicklime

in the eyes of his brothers and sisters, blinding them in the process.

 Life is not fair.
BUT...

* = Kusipää (Finnish) is close to  an asshole  in English, -

word-to-word translation

being, "The One with Pee in His Head."

Happiness for Real

is a daughter getting the semi-retired all worked up over a singing contest on TV, The Voice of Finland, and then, as the last number is a biker woman doing a tolerable version of "Whole Lotta Rosie," Dad may reveal deep beneath his hoodie and Seattle flannel a Bon Scott tee,

 "Guess who sang that one first?"

And later on at the store when he's asking the pretty blonde cashier after some Smurf candy nobody's ever heard of - at home I'm set straight once again, they're chocolate, not candy - they disapprove of the whole Angry Birds craze instead, how it's gotten out of hand, the children getting all violent and stuff, yes, I work at a daycare center - there, then, Elton John is singing "Daniel" in the loudspeakers, between the corridors, wherever. And I get a hold of one good thing to remember my latest last ex by.

I laughed at that song when she first played it to me. Praised Jesus for it now. The lightness of being no longer anywhere near unbearable. Quite the opposite.

The Artist...

... and the Romantic of the Family...

... in a battle within, yet they sleep side by side.

Why worry? It's the kids who pay for it in the end.
(And pay and pay and pay...)

 Listen to "Daniel."


And if Reetta, the girl from the store, reads this,
I want to thank you again for the Birds - 
you wrote at least a third
of this entry!
(A broken puzzle is of no use for anyone.)

A Poem Written while Being Mighty Smitten

(with Miina, of course)

A white paw, plenty of claw

touches my jaw, "Sir, you are a bore.

Sleep some more,

and you will reach, I'll see to that,

the core of gore,

hear the kittens roar.

Wake up, dude,
and gimme some food!"

"Click here and hear a song about ME written by Hank Williams, performed by Sheryl Crow!"

Love,

Mattson

Poliittinen teatteri

Lavastus yhdentekevä. Esittäjät yhdentekeviä, kunhan heitä on monta. Toiminta yhdentekevää: näyttelijät voivat röhnöttää sohvalla, valmistaa päivällistä, ruokailla, rakastella, kohentaa kuntoaan, yrittää itsemurhaa, käyttää huumeita, aloittaa alusta, ampua jousella, mitä tahansa. Tärkeintä on, että kaikki hokevat yhtä ja samaa niin kauan kunnes viimeinenkin katsoja on lähtenyt salista.

KAIKKI

Hyvinvointivaltion alasajo.

Hyvinvointivaltion alasajo.

Hyvinvointivaltion alasajo.

Hyvinvointivaltion alasajo.

Hyvinvointivaltion alasajo.

Hyvinvointivaltion alasajo!

Hyvinvointivaltion alasajo.

...

Ja niin edelleen. Vaihtoehtoinen lopetus: esittäjät kyllästyvät kukin vuorollaan hokemaansa ja lähtevät kotiinsa. Katsojat saavat poistua, kun parhaaksi näkevät. Narikkalapulla saa väärän takin. Selitys: "Se takki oli sinua varten mutta vietiin pois, kun sinä istua kökötit etkä tehnyt mitään. Se takki on kadonnut ikiajoiksi. Annettu köyhille lapsille. Hyvää illanjatkoa!"

LOPPU

Huomio! Kohtaus liitetään osaksi näytelmää Lajittele tämä puunhalaaja, kohtaan, jossa Valvoja on saapunut näyttämölle. Muut esittävät yllä kuvatun Valvojalle, joka keskeyttää esityksen sopivassa kohtaa, toteaa: "Ymmärrän. Oikein hyvä. Mä tykkäsin. Mitäs muuta te ootte puuhastelleet." Kohtaus jatkuu kuten kirjoitettu on, Valvoja siis lukee paperista jne.

Tekijä haluaa kiittää innoituksesta - yllä esitetyn fantasian kohteen lisäksi tietenkin - erityisesti Pää kii -yhtyeen kahta jäsentä, jotka esiintyivät omaperäisesti ja hauskasti puoli yhdeksän uutisissa maanantaina 7.1.2013.

A Letter to the Editors

Thank you for an excellent magazine! Number 15 was the first issue of n+1 that I had the joy of holding in my shaky hands.

First and foremost I want to thank Mikhail Shishkin for his bizarre, heartbreaking excerpt of Maidenhair. Although I was a little shocked, as I discovered he had picked up a subject I thought was mine, and mine only.

I wrote the following on The Independence Day of Finland, 6 December, nearly a month before #15 landed on my floor on New Year's Eve.

Pope's Thing

and the Gays of Vienna

- A Play in One Attac -

by Matti Paasio

/

Forest of the impaled: 20 000 stakes driven through human bodies, the other end stuck to the ground. Some remains hang higher, some lower. Every one in an advanced stage of decomposition.

An empty bottle rolls to the stage. Enter VLAD and MATTHIAS. The latter is high, or drunk, or both.

MATTHIAS  Gimme some.

VLAD   Haven't got any.

MATTHIAS No.

VLAD  You got it.

MATTHIAS  You did.

VLAD  You did.

MATTHIAS Don't need much. Just a teeny weeny bit, a little taste is all I'm asking...

VLAD  You. You. You.

MATTHIAS Hey hey hey...

VLAD  Cocksucker.

MATTHIAS Hey, hold your horses. Calm down, man. Easy, man, easy does it. Who do  you think paid for last night? Eh? Man, it was awesome! Lemme ax you a  question...

VLAD  (looking around) We barely got started.

MATTHIAS  What's inside of 16 pale virgins, when you open 'em up, one after  another...?

VLAD  What?

MATTHIAS  Take the Russians, Turks if you must. What's inside? Open 'em, like a letter,  and...

VLAD  Yeah.

MATTHIAS  Pope's pennies.

VLAD  What?

MATTHIAS  It's a conundrum. A mystery wrapped inside a riddle within a labyrinth. He  was here, in spirit, at least, and cash, and now he's gone. With the wind. As  is his mind, evidently, so is his money. What should we do?

VLAD  Take him down? Put him up?

(They consider this.)

MATTHIAS  No.

VLAD  Why not? I'd love to see his saggy powdered face turn purple red as we  inched the pole into his uptight high strung old maiden asshole. Safer than  his safe, it must be, and just as highly regarded. Guarded, I mean.

MATTHIAS  No. I don't think it's a good idea.

VLAD  Why not?

MATTHIAS Finns wouldn't like it.

VLAD Excuse me?

MATTHIAS Their leader is a Catholic. The Finns? The Northern Allies...

(Vlad gets more confused every second.)

Never mind. Come on, let's go. We'll figure out something. Come! There are  great things ahead of us.

VLAD  You sure?

MATTHIAS Sure I'm sure! They'll talk about us some day. Sing songs, get together...  because of this.

VLAD  Forget it. You, maybe. They'll remember you... a king, a philosopher.

(Matthias goes, walking backwards.)

A philosopher king. Can't even say it. Me, I'm just a bricklayer... a gardener,  really.  I tend the forest.

(Exit MATTHIAS.)

The forest of my own making, the forest of my dreams. Can you even see it  from up there? You fly so high... like a raven. A raven king. Who likes too see  things diminish. Get smaller, vanish. Me, I like to see things grow. Like the  Pope, for instance. If I  could just see, witness his composure being  shattered by the stake. The truth.  Pushed up so high it comes outta  his mouth.

(Spits.) All right. Enough of this.

(Vlad wipes his mouth on his sleeve, follows Matthias. Music:
http://www.youtube.com/watch?v=dCa9BBVeTjo.         Fade to black.)

Viinin portot ja paavin peli

Valvoja tulee. Hän on keski-ikäinen nainen, jonka jokainen henkäys viestittää, että hän olisi mieluummin missä tahansa paitsi täällä.

Hän ei ole Valvoja. Hän on Vlad --
Gary Oldmanin hahmossa.

VALVOJA
No niin, no niin! Eiköhän poikien pyssyleikit ala riittää. Maria, tänne! Lopeta toi hölmöily ja tuo kahvia. Minä haluan nyt kahvia, ahha ah haa. Mustaa kuin muslimin veri. Ei vaiskaan. Maitoa, ei sokeria. Mikäli olet ehtinyt leikin tuoksinassa unohtaa.

(Valvoja istuu pöydän ääreen. Maria tuo kahvin. Teppo ja Po yrittävät siivota sotkua. Valvoja lukee paperista.)

Ohessa käsikirjoitus, jonka vanki 1111zz-xxx toimitti terapeutilleen itsenäisyyspäivän aattona vuonna lässyn lää. Hän halusi esittää sen juhlan kunniaksi “kaikille ketkä uskaltaa kattoo”, blää blää. Vanki aikoi itse ohjata esityksen ja näytellä toisen rooleista, Matiaksen rooliin hän ehdottomasti halusi huonetoverinsa Pon.

Syyt, joiden vuoksi näytelmää ei missään tapauksessa voi näissä olosuhteissa esittää: 1) Toteutus. Suora lainaus näyttämäohjeiden alusta, näytelmän ensimmäiset rivit.

(Valvoja lukee hiljaa itsekseen, alkaa tahtomattaan myhäillä.)

TEPPO

Rouva, jos saan puhutella...

VALVOJA

Et saa.

TEPPO

Eurooppalaisessa teatterissa on viime vuosikymmeninä ollut lukuisia...

VALVOJA

Hys.

TEPPO
... esityksiä, joista on sanottu etukäteen, että ne on mahdoton toteuttaa. Edesmennyt saksalaisen teatterin guru, aikamme Bertolt Brechtiksikin mainittu...

MARIA

Heiner Müller.

(Valvoja katsoo Mariaa epäuskoisena.)

TEPPO

Aivan, ja brittiläinen Sarah Kane...

PO
(hymyilee)
Niin ikään edesmennyt.

(Vaivautunut hiljaisuus.)

VALVOJA

Tyst. Täähän kuulostaa hyvältä.

(lukee)
"Seivästettyjen metsä: 20 000 ruumista roikkuu paaluissa." Onhan meillä porukkaa. "Enemmistö paaluista on kohtisuorassa" –  miksi tämä on tärkeää? –  "kannat syvällä maassa. Ruumiiden ripustus vaihtelee" – no niin varmaan –  "jotkut roikkuvat ylempänä, toiset alempana. Ruumiit mätänevät."
(taputtaa käsiään)
No niin, ei kun töpinäksi. Mä haluan nähdä tämän.

TEPPO
Mitä?

VALVOJA
Te olette harjoitelleet, ettekö ole? No ni, esittäkää.

TEPPO
Mutta, mutta...

MARIA
Se pullo.

VALVOJA
Mikä pullo?

(Maria näyttää kohdan paperista.)

"Tyhjä pullo vierii näyttämölle." Noni, se vieri. Tuolla se menee. Antaa mennä. Antaa mennä! Teppo on Vlad Seipäänniellyt. Pang on
(tarkistaa paperista)
Matias, eikö vaan?

PO
Kyllä!

VALVOJA
Venga, venga!

(Teppo ja Po alkavat hetken hakemisen jälkeen esittää näytelmää. Valvoja ja Maria katsovat.)

MATIAS
Anna vähän.

VLAD
Eh.

MATIAS
Iha vähän vaa, ihan pikku pikku pikku…

VLAD
Ei oo.

MATIAS
Mitä?

VLAD
Ei ole.

MATIAS
Käytit sä kaiken?

VLAD
En mä oo käyttäny mitään muuta ku mitä sulta oon saanu.

MATIAS
Paskat!

VLAD
Kaikki mitä meillä on, oli, on sulla.

MATIAS
Paskapuhetta.

VLAD
Ei.

MATIAS
Hei hei hei hei hei…

VLAD
Jumalauta.

MATIAS
Rauhotutaas nyt. Mietitääs nyt. Hillitse itsesi, hyvä mies. Valjakko seis!

VLAD
Sä käytit kaiken.

MATIAS
Millä sä luulet että mä kustansin eilisen?

VLAD
(katsoo ympärilleen)
Mä pääsin vasta vauhtiin.

MATIAS
Ja meillä oli aivan mahtavaa! Siis miäletön meininki! Siitä tulikin mieleen. Pitää kysyä sulta.

VLAD
Katsokaa kedon lintuja. Eivät ne kylvä…

MATIAS
Mitä löytyy, kun avaat kuustoista kalpeaa neitsyttä, yhden toisensa jälkeen?

VLAD
Ne niittävät.

MATIAS
Ei. Kuuntele: halkaset ne yhden kerrallaan, niinku melonin, ja…

VLAD
Tä?

MATIAS
Avaat ne, venäläiset mummot, ottomaanit, jos on ihan pakko, yhen kerrallaan ja…

VLAD
Joo.

MATIAS
Mitä löydät?

VLAD
Emmä tiedä. Jotain… mätää.

MATIAS
Paavin pelin.

VLAD
Tä?

MATIAS
Se on arvoitus käärittynä mysteeriin labyrintissä! Se on herramme Jeesuksen Kristuksen veri, hänen edestään vuodatettu! Hän oli täällä, hengessä ainakin, ja sinä teit reikiä jotta veri vuotaisi, ja totisesti, totisesti veri vuosi. No, entä sitten? Mitä nyt? Missä on paavi? Missä on meidän massit? Ei täällä, ne on menneet, pois pois, veteen kirjoitettu vakuutus… Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun saakka. No? Missä olet? Missä vitussa sä olet?

VLAD
Mä tiedän.

MATIAS
Tää on kai se maailmanloppu.

(Vlad etsii, löytää seipään, jossa ei ole ruumista, kohottaa sen. Matias katsoo häntä, harkitsee.)

Ei.

VLAD
Miksei?

MATIAS
Ei kannata. Tuu, mennään.

VLAD
Mä haluaisin nähdä sen ilmeen.

MATIAS
Mä tiedän. Mennään.

VLAD
Minne?

(Ukkonen.)

MATIAS
Budaan. Tai Pestiin, mullon siellä jotain varalla. Ja ja ja ja ja… Ladi dadi daa?

VLAD
Mmm?

MATIAS
Laita se keppi pois. Mä kerron sulle salaisuuden. Meistä vielä lauletaan, susta ja musta. Meistä.

VLAD
Miestä.

MATIAS
Sarvesta härkää. Mennään.

VLAD
Kuinka sen valkoinen jauhoinen roikkuva naama sais vähän verta poskiinsa, eikä niin vähääkään, veri hyökkäisi kasvoihin yhtensä myrskynä samaan aikaan kun äijän vanhanpiian peräsuoli joutuisi antautumaan vailla ehtoja, ensimmäistä kertaa elämässään, vaikka mistä minä tiedän mitä se on työntäny peräänsä aikojen saatossa, rahansa varmaan, ne jotka piti antaa meille. Siellä ne on! Valtakunnan tarkimmin vartioitu aarre.

MATIAS
Laita se keppi pois.

VLAD
Mä haluan työntää tän siihen niin syvälle että sen suusta tulee kerranki jotain totta.

MATIAS
Tiedän. Mä tiedän. Mitä nyt?

VLAD
(istuu alas)
Kaksi valkeaa hevosta paavin molemmin puolin pitelee sitä, ettei polvet petä.

MATIAS
Mä meen nyt.

VLAD
On aika.

(Kumpikin on liikkumatta pitkään.)

MATIAS
Mitäs sitte?

TEPPO
(säntää seisomaan)
No tähän kohtaan tulis sit musiikki...

VALVOJA
Vitut minä sun musiikista. Mitä tapahtuu?

TEPPO
En... mä oo... vielä...

VALVOJA
Sä et tiedä?

TEPPO
On mulla yks monologi jossain.

VALVOJA
Vitut mä sun monologista. Tässä ei oo nyt tapahtunu vielä yhtään mitään. Et sä tajuu?
Sun täytyy tappaa Pang!

TEPPO
Millä?

VALVOJA
Millä? Kurista se, jos täytyy! Eikö sulla oo siinä seiväs kädessä?

TEPPO
Ei... mulla oo... mitään.

VALVOJA
Itke vaan, se kasvattaa. Transsylvania opettaa.

No niin, istutaanpa alas, kaikki. Rauhotutaan. Teppo, mitä tää sun mielestäsi tarkottaa? Mitä sä yrität sanoa?

Yrität sä olla hauska?

VASTAA!

TEPPO
En.

VALVOJA
Sulle voitais lukea 20 000 syytettä yllyttämisestä kansanryhmää vastaan, ja mitä sä vastaisit? Et mitään, et yhtään mitään! Se on sun sukupolven motto: "Emmä vaan tiiä!" Nynny, sä oot pelkkä nynny, et mitään muuta. Nynny! Häpeä! Häpeisit vähän edes.

TEPPO
Mä häpeän.

VALVOJA
Oikein.

TEPPO
Häpeän sitä, että esitin sen sulle. Näytelmän nimi on "Paavin pili ja Wienin portot". Paavin pili lienee selvä. Wienin portit on islaminkammoisten keskustelupalsta, jolla kaappinatsit hyysäävät toisiaan. Heistä kuuluisin lienee Anders Behring Breivik. Suomessa Jussi Halla-Aho. Niin mä mietin, että jos he kaipaavat jotain karismaattista keulakuvaa heidän muslimienvastaiseen taistoonsa, annetaan se heille. Saanko esitellä, kaikista verenhimoisin, kaikista tappavin, raakalaismaisin kaikista raakalaisista, ketkä on ikinä taivaltaneet auringon alla... Dracula. Siinä heille esikuva. Ottakaa, saa käyttää.

Ei kelpaa. Miksei?

PO
Koska he ovat!

(Kaikki katsovat Pota.)

Halla-Aho ja Breivik, he ovat Dracula! Kasvoiltaan. Oletteko koskaan nähnyt heitä, miten se on... luonnossa? Luonnonvalossa? Päivän?

MARIA
Meijän pitäis saada sellanen juliste tähä kohtaan.

VALVOJA
Juliste?

MARIA
Opas maahanmuuttajille: Näin lajittelet jätteesi. Näin toimit taloyhtiön tiloissa, se on, tässä kohtaa, roskakatoksessa. Iloinen piirros, jossa somaliäiti pitelee nyyttiä. Roskista siis, ei lastaan.

TEPPO
Niin se on ihan harhaanjohtava.

VALVOJA
Miten?

TEPPO
Ei ne oo somalit jotka lajittelee väärin. Meillä ainakaan. Ne on virolaiset ja venäläiset, valloittajat.

PO
Minun mielestä heillä pitäs olla maahan, tänne tullessaan, sellanen testi...

MARIA
Että lajittele tämä.

TEPPO
Heti siinä rajalla: tulos tai ulos.

(Hiljaisuus.)

VALVOJA
No niin. Nyt päästiin asiaan. Eiköhän me voida aloittaa.

(Kukaan ei liiku. Valot himmenevät.)

Message to M

Pope's Thing

and the Gays of Vienna

A Play in One Act
by Matti Paasio


When Mehmet saw
what Vlad had done
he couldn't get home fast enough.
Suck on that, skinheads.

Forest of the impaled: 20 000 stakes driven through human bodies, the other end stuck to the ground. Some remains hang higher, some lower. Every one in an advanced stage of decomposition.

An empty bottle rolls to the stage. Enter VLAD and MATTHIAS. The latter is drunk.

MATTHIAS Gimme some money.
VLAD Haven't got any.
MATTHIAS No.
VLAD You got the money.
MATTHIAS You did.
VLAD You.
MATTHIAS No.
VLAD Cocksucker.
MATTHIAS Hey, hold your horses. Who do you think paid for last night? Man, it was awesome! Lemme ax you a question...
VLAD (looking around) We barely got started.
MATTHIAS What's inside of 16 pale virgins, when you open 'em up, one after another...?
VLAD What?
MATTHIAS Take the Russians, Turks if you must. What's inside? Open 'em, like a letter, and...
VLAD Yeah.
MATTHIAS Pope's pennies.
VLAD What?
MATTHIAS It's a conundrum. A mystery wrapped inside a riddle within a labyrinth. He was here, in spirit, at least, and cash, and now he's gone. With the wind. As is his mind, evidently, so is his money. What should we do?
VLAD Take him down? Put him up?
(They consider this.)
MATTHIAS No.
VLAD Why not? I'd love to see his saggy powdered face turn purple red as we inched the pole into his uptight high strung old maiden asshole. Safer than his safe, it must be, and just as highly regarded. Guarded, I mean.
MATTHIAS No. I don't think it's a good idea.
VLAD Why not?
MATTHIAS Finns wouldn't like it.
VLAD Excuse me?

MATTHIAS Their leader is a Catholic. The Finns? The Northern Allies...

(Vlad gets more confused every second.)

Never mind. Come on, let's go. We'll figure out something. Come! There are great things ahead of us.
VLAD You sure?

MATTHIAS They'll talk about us some day. Sing songs, get together... because of this.
VLAD Forget it. You, maybe. They'll remember you... a king, a philosopher.

(Matthias goes, walking backwards.)

A philosopher king. Can't even say it. Me, I'm just a bricklayer... a gardener, really. I tend the forest.

(Exit MATTHIAS.)

The forest of my own making, the forest of my dreams. Can you even see it from up there? You fly so high... like a raven. A raven king. Who likes too see things diminish. Get smaller, vanish. Me, I like to see things grow. Like the Pope, for instance. If I could just see, witness his composure being shattered by the stake. The truth. Pushed up so high it comes outta his mouth.
(Spits.) All right. Enough of this.
(Vlad wipes his mouth on his sleeve, follows Matthias. Fade to black.)

Mark Lanegan Band - 4AD Session