EN OLE PSYKOPAATTI. Olen väärin ymmärretty Gandhi. Minuthan vangittiin vaikutuksille alttiissa kahden vuoden iässä. Islannin itärannikolta -- niin olen kuullut kerrottavan. Itse en muista noista ajoista mitään. Ehkä alitajuntaani on silti jäänyt ajan eroosiota uhmaava aavistus siitä, mitä vapaus voisi olla. Tai sitten ei. Väliäkö hällä. Olen kasvanut altaassa ja altaassa myös kuolen, mikäli ihmiset saavat päättää, ja melko pian. Jos he niin päättävät. Sitä on pohjasakan diktatuuri, jota myös demokratiaksi ilkutaan.
Noutajaa odotellessa ehdin kuitenkin tehdä täyden tunnustuksen, ripittäytyä Teille, arvon kuulijani. Olen pohjimmiltani syvästi uskonnollinen nisäkäs. Eikä osani ole ollut helppo. Kuunnelkaa alan asiantuntijaa, joka kutsuu itseään Lorca-tutkijaksi:
Heillä oli lentokone, heillä oli tähystäjiä, heillä oli pikaveneet, heillä oli pommeja, joita he heittivät veteen. He sytyttivät pommit hitsipilleillä veneissä ja heittelivät niitä veteen niin nopeasti kuin pystyivät paimentaakseen valaat poukamiin. Mutta miekkavalaita oli otettu kiinni ennenkin, ja ne tiesivät mistä oli kyse. Ja ne tiesivät, että niiden poikaset vietäisiin. Joten aikuiset, joilla ei ollut pentuja, menivät itään, umpikujaan, ja veneet seurasivat niitä. Ne luulivat, että kaikki menivät sinne, samalla kun äidit ja poikaset menivät pohjoista kohden. Mutta pyyntijoukoilla oli lentokone. Ja niiden piti lopulta haukata happea, ja kun ne tulivat pintaan, pyyntijoukot hälyttivät veneet, ehei, ne menivätkin pohjoiseen, ne joilla on poikaset. Joten veneet, pikaveneet saivat ne kiinni ja paimensivat ne yhteen. Ja heillä oli kalastusalukset ja nuotat, jotka vedettiin, niin ettei kukaan päässyt pois. Ja sitten he vain poimivat poikaset.
Heillä oli haluamansa poikaset häkissä, niinpä he pudottivat nuotat. Ja kaikki muut olisivat voineet lähteä. Mutta ne jäivät.
Tässä kohtaa elokuvantekijät heittävät peliin aidon perhetragedian, jonka yli hyppään uljaasti kuin merimaailman näytöksessä, ja palaan duende-tuntijan tarinaan.
Heidät häädettiin Washingtonin osavaltiosta vihdoin vuonna 1976 (jolloin Jimmy Carter voitti presidentinvaalit -- vasurin välihuomautus). Merimaailmalle sanottiin nimeltä mainiten: "Älkää enää tulko Washingtoniin pyytämään valaita."
He siirtyivät Washingtonista Islantiin kuin ei mitään ja jatkoivat pyyntiä.
Tämä jos mikä on tarina pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta.
________
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti