(Inside me, it was...)

14.9.2014

Ilta oopperassa

Tämä tarina on osa laajempaa kokonaisuutta, joka on luettavissa alusta alkaen täällä

~

Jake vei Sonjan katsomaan Figaron häitä. Sonja ei ollut koskaan käynyt oopperatalossa, jonka rakentamisesta nousi kauhea meteli hänen nuoruudessaan, oman aikansa Guggenheim-kohu. Sonja osti mustan mekon hukatun nuoruutensa kunniaksi ja kävi kampaajalla. Hän laittoi kajalia, luomiväriä, poski- ja huulipunaa, mikä oli hänelle suuri myönnytys. Sonja katsoi itseään oopperan vessan peilistä. Jake puhui asiaa: hän oli tyrmäävä.
Teatterissa summeri patisti yleisöä istumaan paikoilleen. Täällä tehtävän hoiti torvisektion soittama luritus. Sonjaa alkoi naurattaa. Lämpiössä haistoi, miltei maistoi rahan, joka poltteli hyväosaisten näpeissä. Viimeinen mahdollisuus ripustautua turvallisen ympäristön tunnusmerkkeihin, martini- ja kuohuviinilaseihin (mitä helvettiä, oopperassa juotiin samppanjaa) ennen kuin joutuisi henkimaailman jyräämäksi.
Sonja oli päässyt omin silmin seuraamaan heimoa, josta vihkiytymättömät puhuivat väsymättä. Omakohtaisia todistuksia yläluokan elintavoista ei ollut; se kiehtoi, mihin itsellä ei ollut pääsyä.
Sonja tunnisti uutistenlukija Pia Pasasen. Hän pyysi Jakea kohdistamaan katseensa tähän: siinä sinulle tyrmäävä. Jake tuhahti ja alkoi tutkia lippuja. Hän oli siis hintti.
Salissa Jake jäi seisomaan käytävälle. Mikä maksaa, Sonja kysyi. Missä meidän paikat on? Rivin päässä, Jake vastasi. Vielä ei kannata mennä istumaan, joutuu vain pomppimaan ylös kun ihmiset kulkevat ohi. Mitä sitten? Usko pois. Parempi odottaa vähän aikaa.
Orkesteri viritti soittimiaan. Ajatteliko Jake seurata oopperan seisaaltaan? Mies ei vastannut, vaan tähyili keskittyneenä katsomoa. Etsikö hän jotakuta? Samassa vahtimestari astui salin ovelle, ja Jake tarttui Sonjaa ranteesta. Hän marssi ripeästi salin takaosaan. Vittua sä teet, Sonja sähisi. Jake päästi hänen kätensä, pyysi anteeksi. Hän oli sekoittanut keskenään rivit ja paikat. He istuivat täällä takana.
Jake näytti Sonjalle istuinta rivin päässä. Sonja istui, ja Jake pujahti hänen taakseen. Olen pahoillani, esitys oli lähes loppuunmyyty, Jake selitti. En saanut enää kahta paikkaa. Mutta jos viereesi ei tule ketään, istun siihen.
“Nauti.”
Sitten hän katosi.



Väliajalla Sonja muisti avata puhelimensa. Se kertoi, että hänelle oli yksi uusi viesti:


Rakas Sonja: Oli pakko lähteä. En voinut enää perua keikkaa. Halusin, että näet sen ennemmin kuin kuuntelet kauheita vitsejäni. Olen itse nähnyt tai paremminkin kuullut Figaron lukemattomia kertoja. Halusin, että SINÄ todistat sen. Anna anteeksi! Ikuisesti sinun Jake




Kansallisoopperassa Mari Palo (alla) lauloi kreivittären osan.







Mitä Mozart tekee? Hän rakentaa ihastuttavan rakennustaiteen merkkipaalun, käyttää kaikkein hienostuneimpia muotoja. Ja rakentaa virheen sen sisään. Hän laittaa käärmeen keskelle alttaria.

– Teodor Currentzis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti