Pasilan kirjastossa Venla Hiidensalo kärsii. Hän kärsii koko rahan edestä ja kaikkien sorrettujen puolesta. Hän kärsii meidän puolestamme, ilmeestä päätellen ainakin.
Hiidensalo istuu estradilla toisen kerroksen auditoriossa ja markkinoi uutta romaaniaan Karhunpesä. Siinä sivussa hän puhuu historioitsija Samu Nyströmin kanssa aiheesta jokapäiväinen pahuus (ja hyvyys) sisällissodan Suomessa.
"Ukraina, Gaza", Hiidensalo sanoo.
Kannustan hiljaa mielessäni Nyströmiä, joka yllättää ja mainitsee ylitsepääsemättömän Ukrainan lisäksi Sarajevon.
Poliittinen pakki on mennä sekaisin, mutta Hiidensalo tarjoaa lääkehiiltä.
"Ukrainasta on vaikea saada tietoa."
Nyström vilkaisee yleisöä jännittyneenä. Hän tietää, että rouvalla kävi käry.
"Yleensäkin pitäisi ymmärtää molempien osapuolten motiiveja."
Bingo! Hiidensalo sai umpivasuri-rivinsä täyteen.
Rikolliset hullut eivät ole vastuussa teoistaan. He ovat ympäristönsä tuotteita. Yhteiskunta on syyllinen ja isä ja äiti.
Tämän ylettömän ymmärtämisen - jota myös maaniseksi miellyttämiseksi Carl Bildtin kunniaksi kutsutaan - seuraukset nähtiin Bosnian sodan aikana. Nyt ne nähdään uudestaan.
Syyrian heittää keskusteluun yksi pappa yleisön joukosta. Aihe ei innosta ketään.
Ja viimein Hiidensalo ei voi vastustaa kiusausta, vaan päästää suustaan klassikon, jonka saa kuulla joka kerta, kun murheen murtama taistolainen (evp) on ääneessä:
"Eriarvoistuminen lisääntyy."
Vai kuuluiko se tällä kertaa peräti kärjistyy?
Aivan sama. Lause kertoo, mistä on kyse. Viime vuosikymmenten historia on vasemmistolle mätä hammas. Ihmiskunnan pitäisi mennä eteenpäin, mitä helvettiä se sitten tarkoittaakin, ja yleensä nimenomaan sitä, kun Arhinmäen perheeltä kysytään. Tämä näkemys, jossa he ovat edistyksen soihdunkantajia, ja valo maailmasta kaiken aikaa vähenee, tekee vasureista kaunaisia ja katkeria.
Mikä siis lääkkeeksi? Voiko mikään parantaa vasemmistolaista kolossaalisesta messiaskompleksistaan?
Hän kaipaa buddhalaista terroria, tyhjyyttä ja taolaisuutta.
Mikä ei tapa, se vahvistaa.
"Eriarvoistuminen lisääntyy."
Vai kuuluiko se tällä kertaa peräti kärjistyy?
Aivan sama. Lause kertoo, mistä on kyse. Viime vuosikymmenten historia on vasemmistolle mätä hammas. Ihmiskunnan pitäisi mennä eteenpäin, mitä helvettiä se sitten tarkoittaakin, ja yleensä nimenomaan sitä, kun Arhinmäen perheeltä kysytään. Tämä näkemys, jossa he ovat edistyksen soihdunkantajia, ja valo maailmasta kaiken aikaa vähenee, tekee vasureista kaunaisia ja katkeria.
Mikä siis lääkkeeksi? Voiko mikään parantaa vasemmistolaista kolossaalisesta messiaskompleksistaan?
Hän kaipaa buddhalaista terroria, tyhjyyttä ja taolaisuutta.
Mikä ei tapa, se vahvistaa.
Merkillepantavaa on, ettei vallankumous käynnistynyt minkään tietyn ryhmittymän toimesta, vaan tapahtumat lähtivät liikkeelle sotavuosien kurjuuteen kyllästyneen kaupunkiväestön mitan täyttymisestä.
http://nyk.ocnetwork.se/article/katujen-some/
 |
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Rikhardinkadun_kirjasto/Tapahtumat/Jokapaivainen_hyvyys_ja_pahuus_sisalliss(41893) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti