Lokakirja [päivämäärä].
Kaveri puristi luomensa yhteen.
Kumarruin lähemmäs.
“Sä et nuku”, sanoin. “Oikeesti, sä vaan esität. Riippumatta siitä, mitä rouva tutkija sanoo, ihan riippumatta sun 'oikeuksista', tosta täytyy seurata jotain. Se on silkkaa fysiikkaa, voima ja vastavoima.”
Löin kahden käden rystyn. Kaverin pää retkahti sinne, mistä oli tullut. Kaula seurasi perässä. Samaan aikaan lähempänä kotia: luettelon kansi irtosi kuin giljotiinissa. Pahvi jäi käteeni, kun loput keltaisista sivuista pudota mätkähtivät lattiaan kaverin oikealle puolelle. Katsoin pahvia kädessäni, koko asetelmaa. Jännää, miten luonnonlait löivät yhä uudestaan ihmisen ällikällä.
“Schweinsteiger! Tiedät sä kuin vaikee nykyään on löytää kunnon luetteloa?”
“Anna olla”, rouva sanoi. “Mä sanoin jo, että riittää.”
“Kuten herra haluaa. Mutta sano mun sanoneen: monta kertaa ei voi enää käyttää hienostunutta ranskalaista. Se on alettava ottaa imperiumista mallia, täytyy käyttää kiinalaista. Zero Dark Thirty: kyllä laulu lurahtaa.”
“Tietävätpä, mitä vastaan ovat”, rouva hymähti. “Vaikka tähän tapaukseen se ei taida sopia.”
“Miksei?”
“Tämä tapaus on… monimutkainen.”
Kaveri aukoi silmiään.
“... vittuu te haluutte.”
Poimin puhelinluettelon raadon lattialta.
“Ei”, rouva sanoo.
“Ei sitä”, selitän.
“Teppo Tanner”, rouva sanoo.
“Kavereiden kesken vain TT.”
“Terroristi”, rouva sanoo.
“Ehä”, kaveri nyyhkii.
“Eikö teillä koulussa ollu ammatinvalinnanohjausta”, rouva ihmettelee. “Vai lintsasit sä ne tunnit?”
“Mihin hän tähtää, että…”
“Ei mikään hääppöinen uravalinta.”
“No ei.”
Kaveri yrittää puhua, ulos tulee sihinää.
“Kerro vaan”, kannustan.
“Mä en o mikään”, hän huohottaa.
“Siinä sä oot harvinaisen oikeessa.”
“Mutta susta voi vielä”, rouva sanoo, “tulla joku. Vielä ei ole myöhäistä. Ja sitä päämäärää kohden me kaikki täällä pyritään.”
Peitän kaverin silmät. Annan käteni valua alas, kunnes se pysähtyy kaverin suun kohdalle.
“Herää jo”, sanon, “Teppo hyvä. Olet ystävien seurassa.”
Tarina jatkuu täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti