Dear friends, time has arrived to say adios. You won't have Jesus Pacman to kick around any more. I am no soccer ball. I, too, have feelings, you know.
I bid farewell to this country, dare I say the continet, for I am heading East, in search for the Slavic roots of my rotten people, since we are Slavs, no matter how the fascists try to distort the past in their unrelenting revisionism.
I'll switch to Finnish now since, sadly, I was raised into this discourse and the Good Lord knows I'm tired. I never asked to be born, least of all here. But God moves in mysterious ways. His name is Vladimir Vladimirovich -- Allahu Akbar.
Ette näe minua näillä estradeilla enää, ette tässä maassa, uskallanko sanoa maanosassa, sillä aion suunnata itään, etsimään juuriani, koko kirotun kansani alkuperää, joka on kiistatta slaavilainen, väitti fasistien vääristämä nykyinen historiankirjoitus mitä hyvänsä. Näkemiin siis, ellei peräti hyvästi! Ette voi pitää Joosus Pacmania enää potkupallona! Pian muistelette haikeina aikoja, jolloin olitte etuoikeutettuja – huomatkaa, en sanonut valittuja – etuoikeutettuja kuulemaan ilta toisensa perään tanssivaan kepeyteen käärittyjä syvältä kouraisevia totuuksia, joita satoi päällenne kuin pyssyn suusta, automaattiaseen siis. Joku on verrannut puheitani Mozartin musiikkiin, ja mielestäni rinnastus on kaikessa keinotekoisuudessaan paljon puhuva. Oli Mozartillakin hetkensä, vaikka hän kuolemallaan sen katkaisi.
Olen saanut omanarvontuntoni takaisin. Enää en polje hintaani.
Aion alkaa yrittäjäksi. Tuon julki aivan uudenlaisen naistenlehden, nimeltään Oikeutus. Ensimmäinen numero on tehty, aiheena diagnoosit.
Kaikki on sanottu lehden näytenumerossa, hankkikaa se. Voin panna pillit pussiin. Minulla ei ole, kellään ei kaiken järjen mukaan ole aiheeseen mitään lisättävää. Katsokaa ympärillenne. Kukaan ei käy enää kampaajalla, kaikki juoksevat kilpaa lääkärin vastaanotolle hakemaan väriä elämäänsä.
Uskon silti, että minulla on vielä Oikeutuksenkin jälkeen annettavaa.
Minua askarruttaa erityisesti seuraava kysymys. Mitkä ovat ne postit, postulaatit, postuumit, sanalla sanoen, mitkä epäviralliset kalkkiviivat rajaavat sen pelikentän, jonka sisällä sukupuolen muotoutuminen tapahtuu?
Kohdun seinämät, sanotte te, ymmärrätte tahallanne väärin.
Korjaan siis. Sukupuoli-identiteetin, etenkin kauniimman (niin kauniin, polveni pettävät) sukupuolen minuuden muodostus – kuka sitä ohjaa, ohjaako kukaan?
http://krrrmay.blogspot.com/2014/10/vaivaiskirja.html
 |
| Näytenumeron kansi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti