(Inside me, it was...)

28.7.2014

Hanki paita


"mikään ei ole tarpeetonta, mikään ei välttämätöntä, / tulin tähän: / ei nyt ole aika kirjoittaa runoja, / keskustella, / ei nyt ole aika kokoontua ystävien luokse / viiniä juomaan, runoja lukemaan, / nyt ei ole aika,"
- Pentti Saarikoski, 'Kun kirjoitan tätä, on elokuu 1965'

Tänään olisi pitänyt pestä pyykkiä ja pakata. Olin ajatellut jopa pestä ikkunat. Eilen olin lukenut Pasi T:n kirjasta uutisen, että 55 miljoonaa vuotta sitten Huippuvuorilla kasvoi sademetsää ja eli virtahevon kaltaisia olioita. Tieto piristi niin, että illalla luuttusin lattiat, vieläpä imuroin.

Tänä aamuna sitten... Mitä ihmettä oikein tapahtui? Luin netistä uutisen, että venäläiset sotapäälliköt Bes (yksi niistä Dostojeskin Besyistä) ja Strelkov/Girkin ovat lähteneet livohkaan Donetskista. Komentajat jättivät laumansa, niin kuin raamatussa kerrotaan, ja kiehnäävät ja mässäävät nyt äiti-Venäjän helmoissa samaan aikaan kun possuparat rientävät kauhusta kiljuen kohti jyrkänteen reunaa.

Pohdiskelin yhä uutista, mitä tapahtuu todella, kun näin T-paidan mainoksen:


Tue Donbass-pataljoonan toimintaa



siinä luki, eikä kauaa tarvinnut pohtia, kun olin jo tilannut paidan. Pohtiminen kesti täsmälleen sen ajan, joka kului, kun varmistin, että pataljoona taisteli kapinallisia vastaan, ei heidän puolellaan, ja kun siirtelin rahoja tililtä toiselle.

En välittänyt järjen äänestä, vaan toivoin hartaasti, että kaikki paidan hinnasta käteen jäänyt voitto käytettäisiin paikan päällä Itä-Ukrainan rintamalla ruokaan ja ammuksiin.

Paita tosin olisi saanut olla tyylikkäämpi.

Niin se alkoi. Päivä hujahti, kun hauskaa oli. Enkä lukenut sanaakaan noiden parin aamun artikkelin lisäksi. Vielä eilen olin matkustanut naapurikaupunkiin asti, kun oli niin kiire saada pari kirjaa, eikä omasta kylästä löytynyt avoinna olevaa kirjastoa. Kirjaparat, missä lie lojuvat unohtuneina...

Kun Eurooppa taas sovittaa avainta asevarastonsa oveen, näyttää siltä, että meikäläisenkin mitättömällä elämällä saattaa olla tarkoitus. Eli kuten vastasin veljenpojalleni, joka uutterana Putinin juoksupoikana levittää tämän valheita ja uhopuheita, uhkailee isäntänsä sanavalinnoin laajamittaisella sodalla, sanon saman kaikille halpis-Hitlerin opetuslapsille:

Antaa tulla vaan.



Tämä paita - saati sen sisältö - ei ole myynnissä!

Very Special Thanks to DIMA!

Tarina jatkuu täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti